Prinsessoja

Nämä kaksi prinsessamekkoa olen tehnyt jo aika päiviä sitten. Tuohon aikkaan poikakin halusi olla kaunis prinsessa. Nyt hän haluaa olla vain pieni koira. Vaaleanpunainen on jo käynyt useaan otteeseen pesussakin. Kättöön ne on tehty ja hyvä, että kelpasivat. Nämä olivat myös ne meidän ensimmäisest prinsessamekot. Kummasti ne ovat lisääntyneet.

Tämän prinsessa mekon tein ystäväni lapselle syntymäpäivälahjaksi. Se on kutakuinkin samanlainen kuin tuo toinenkin vaaleanpunainen. Helmakangas ei vain enää riittänyt hihoihin. Mekko on lähetetty postissa ja vastaanotettu. On se hyvä, että muissakin perheissä on näitä kruunupäisiä lapsia.

Projekti ylimääräiset kankaat nukenvaatteiksi etenee hitaasti. Pahoin pelkään, että ylimääräiset tilkut lisääntyvät ennen kuin saan vanhat ommeltua. Onpahan ainakin jotain tullut tehtyä. Näitä taas kolme kappaletta, yksi oman prinsessan nukkevauvalle kaksi muuta lahjoitetaan taas serkuille.

Rummun pärinää

Poika löysi kaappien kätköistä Nintendo GameCuben bongorummut ja täytyihän niitä päästä testaamaan, kun tyttö oli kotiutunut kerhosta. Donkey Konga pelikoneeseen ja lapset rummuttamaan. Poika takoi rumpuja sydämensä kyllyydestä oikein voimalla. Tyttö rummutteli rauhallisempaan tahtiin ja tanssikin musiikin rytmissä hienosti.

Tätä olisi joskus taas hauska pelata itsekin. Lapsilta vain ei taida saada vuoroa, enkä tiedä millä tuon talouden toisen aikuisen houkuttelisi pelikaveriksi. Iltaisinkaan ei tätä oikein voi pelata, koska musiikkipeleissä se musiikin kuuleminen on aika oleellista, vaikkei rytmitajua juuri olisikaan. Ehkä kuulokkeilla. Tai ehkä sitten joskus kymmenen vuoden päästä.

Oli kyllä hauskaa katsella lasten ilmeitä heidän pelatessa. Täytyypä vaikka harkita ensi sunnuntaille perheen pelipäivää. Sääkin näyttää taas suosivan sisällä oloa, kun kaunis aurinkoinen kevätsää muuttui lumimyräkäksi.

Legginsejä ompeluharjoituksena

Ensi alkuun nämä tytölle tekemäni legginsit näyttivät tältä. Kokonaan valkoiset ja suurinpiirtein siististi ommellut. Vyötärö kaipaisi edelleen kuminauhaa, mutta muodostin ongelman noista lahkeista. Löydettyäni kadoksissa olleen purkuraudan, purin lahkeiden ompeleet ja sitten huomasinkin miettiväni, ettämitä näille tekisi.

Vanhasta paidasta löytyi kivat ja hyväkuntoiset resorit, jotka päätin ratkoa irti ja ommella punttien jatkoksi. Jotta valkoiset housut saisivat edes vähän eloa, innostuin aplikoimaan kukat polviin. Lisähuomautuksena mainittakoon, etä loistavat aplikointi-ideat kannattaa saada ennen kuin ompelee kankaan housuiksi. Oli aavistuksen haastavaa ommella noita kukkasia polviin jo ommelluissa housuissa. Mielestäni noista kuitenkin tuli oikein kivan näköiset ja tyttären mielestä ne on hienot. Ompelujälkeä ei kuitenkaan kannata liian läheltä tarkastella.

Näiden legginsien lisäksi projektista "Ompele ylimääräiset tilkut nukenvaatteiksi" syntyi kolme kappaletta nuken legginsejä. Yhdet sai tyttö pitää omalle nukelleen ja toiset lahjoitettiin tytön kaksivuotiaalle serkulle. Kolmannetkin nukenhousut varmaan päätyvät serkkujen leikkeihin. Katsotaan nyt, koska ne eivät ompelujäljeltään olleet aivan priimat.

Muuten yllä mainittu projekti ei olekaan edistynyt huomattavasti. Miten noita kankaita kertyykin noin kamalasti  nurkkiin ja mitä niistä tekisi?

Herneitä nenässä

Tai oikeammin rypäleitä. Ei kuvannollisesti vaan ihan kirjaimellisesti. Poika tuli itkien valittamaan. Sain selville, että nenä oli ongelmana ja hetken tutkimisen jälkeen, että nenään oli työnnetty jotain. Kysymys olikin, että mitä nenään oli työnnetty. Lopulta Poika sai sanottua, että nenässä on tikku ja vielä vähän asiaa tutkimalla selvisi, että tikku liittyi jotenkin viinirypäleisiin.

Pikaisella vilkaisulla näinkin nenässä jotain, joka kuitenkin ehti kadota etsiessäni pinsetit. Taskulamppua ei löytynytkään. Ei muuta kuin pikainen soitto neuvolaan ja Poika rattikelkan kyytiin. On se hyvä, että kerrankin sattuu ja tapahtuu virka-aikaan. Autolla meidän pihasta ei ihan heti olisikaan päässyt. Neuvolassa neuvolantäti kurkkaa nenään lampulla ja lopulta ystävällinen lääkärisetä poistaa vierasesineen melko helposti ja nopeasti. Poika huutaa kuin syötävä ja minä pidän sitä kaikin voimin paikallaan. Sitten väsynyt Poika nukahtaa siskonsa viereen sohvalle.

Mitä siellä nenässä sitten oli? Melkein neljäsosa rypälettä. Kai siinä vähän oli sitä tikkuakin jäljellä. Loppuun vielä muutama muukin kuva sisaruksista sovussa tai ainakin melkein sovussa.