Virkkausintoa mutta ei niinkään viimeistely

Saanko esitellä: Etana Elli ja Heppa/Poni, jonka nimi vaihtuu sen mukaan, millä tuulella Prinsessa sattuu olemaan. Ensimmäiset valmistuneet virkkaukseni Nicki Trenchin kirjasta Supersöpöt maskotit. Lisääkin on tulossa. Minulla on vain enemmän intoa virkata, kuin viimeistellä. Sukissakin pisimpään kestää lankojen päättely.

Nyt muiden virkkaustöiden viimeistelyä hidastaa myös parsinneulojen puuten. Ilmeisesti viimeistelyyn pitäisi käyttää vähemmän väkivaltaisia metodeja, ettei parsinneulat taipuisi muodottomiksi. Toisinaan vain pienten osien neulaaminen vaatii hieman kovempia otteita ja siltikään silmät ja jalat eivät välttämättä ole ihan niillä paikoillaan, joille ne olin alunperin aikonut.

Virkkaus on kuitenkin hauskaa ja vaikka tähän väliin viimeistelyn ohella otinkin tumpunkudontaprojektin palaan sen jälkeen varmaan maskottivirkkauksen pariin.

Pojalle etana on hyvin rakas. Illalla se pitää saada viereen ja yöllä ädin viereen kömpiessään tuo yleensä itkee, kun pieni Etana Elli ei löytynytkään mukaan. Äitiä ei sitä kyllä yöllä rupea etsimään.

Villaisia sukkaisia

Valmistunut pari villaisia sukkia. Punaraitaiset pojan, isommat minun. Värivalinnat omiin sukkiini teki mies, jolla - se myönnettäköön, on enemmän värisilmää kuin minulla. Poika valitsi omat raitansa. Omat sukat ovat olleet jalassakin jo muutamaan otteeseen. Minä olen laiska kuvaaja.

Myös kuvien laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Kärsivällisyyteni ei riitä sommittelun suunniteluun. En koskaan saisi mitään kirjattua tänne saakka, jos alkaisin vaatia kuvilta laatua. Oma on blogini. Ei näiden kuvien kuitenkaan ole tarkoitus kuvata aikaansaannoksiani täydellisesti, vaan yksinkertaisesti raportoida, että jotain on saatu aikaiseksi.

Viime vuoden viimeisiä ja uuden vuoden uusia

Joulupakettiin valmistui jotain lämmintä. Kutomispuuska yllätti, eikä ole vieläkään mennyt ohi. Muutenkin käsityöinnostus nostaa päätään. Saa nyt nähdä, mitä tässä valmistuu, kunhan saan pojan sukat puikoilta.

Ei nuokaan sukat ja tumput vielä täydellisiä ole, mutta aika tyytyväinen olen lopputulokseen, etenkin kun ensimmäistä kertaa kokeilin palmikkoneulosta.

Kuusi tuotiin sisälle aatonaattona ja koristeltiin. Hieno siitä tulikin, mutta ulos se joutui heti uuden vuoden vaihduttua. Meillä oli puhetta muovikuusestakin, joka ei varistaisi ja jota sitten jaksaisi katsella pidempäänkin.

Tai sitten ei jaksaisi. Vaikka lapset haluaisivatkin, ei se joulu vain jatku loputtomiin. Minä en sitä ainakaan jaksaisi.

Aattoa vietettiin miehen vanhemmilla lasten serkkujen kanssa. Joulupukkikin kävi, mutta koska kukaan ei muistanut tyhjentää kameran muistikorttia joulukuvat jäivät noin kolmeen. Onneksi muilla sentään oli toimivat kamerat, on meilläkin jokin mahdollisuus saada edes jotain joulukuvia.

Uusi vuosikin käytiin vaihtamassa miehen vanhempien luona samalla porukalla kuin joulukin. Vaihdos sujuikin oikein mukavasti. Meillä oli muutama rakettikin. Tyttö tykkäsi katsella niitä lumessa peuhaamisen lomassa, mutta pojan mielestä ne eivät olleet lainkaan mukavia. Saa nähdä muuttuuko mieli vuosien varrella.

Tämän vuoden puolella ollaan suunniteltu kylpyhuoneremonttia. Se pitäisi saada aikaiseksi pian. Nyt vihdoin suunnitelma alkaa näyttää valmiilta, mutta vielä pitäisi ravata lukuisssa laattakaupoissa.

Pojan on vallannut palapeli-innostus. Eikä kyse ole mistään muutaman palan palapelistä, vaan tuo haluaa tehdänoita isompia. Taidot eivät vain oikein riitä, vaan tarvitaan äidin apua. Pojalla onneksi riittää kärsivällisyyttä enemmän kuin siskollaan koskaan ja enemmän kuin äidilläänkin. Oikeastaan voisin tuota poikaa sanoa pitkäjänteisimmäksi tässä talossa.

Tyttö on keskittynyt pelaamaan joululahjaksi saatua Prinsessa-tietokonepeliä. Muutenkin neiti on niin prinsessaa. Arvaatte varmaan, minkä roolin minä suoritan täydellisesti? Aivan, saan olla se äitipuoli. Tässä sadussa vain näyttää siltä, että kaikki se raataminen koituu sen äitipuolen huoleksi, prinsessan keskittyessä kaikkeen tärkeämpään. Pitäisi etsiä nuo sadut kirjana ja lukea niitätuolle neidille.

Tämän vuoden puolella on nukuttu todella huonosti. Hyvät yöunet rajoittuvat ehkä kahteen. Väsymys ei kauheasti auta karistamaan kiloja, mutta kehnon ei auta kuin yrittää.

Hyvää uutta vuotta kaikille!