Kissakassi

Ollaan huomenna lähdössä reissuun, ja minulle tuli yllättävä pienemmän käsilaukun tarve. Kai tuolta kaapeista olisi löytynyt jotain käyttöön sopivaa, jos ei ulkonäöstä olisi ollut niin väliä, mutta sain päähäni, että äkkiäkös sellaisen väsää. Eikä siihen kauaa mennytkään. Ideasta vain suoraan toteutukseen ja valmista tuli, kun sopiva kangaskin löytyi omista varastoista.

Nyt on sopivan kokoinen käsilaukku, olkalaukku, kissakassi. Lopputulokseen olen hurjan tyytyväinen, vaikka se pikaistuksissa tulikin ommeltua. Sisällä on oma taskunsa puhelimelle ja mukaan mahtuu kaikki tarvittava. Puhelin, lompakko, kynä ja paperia sekä kesken oleva kirja.

Päivä 30: Suosikkikirjani kautta aikojen

Ei ole varmaan vaikea arvata. Kaikkien aikojen suosikkikirjani on yllättäin - rummunpäristystä- Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Kaiken oleellisen olen oikeastaan sanonut jo päivän 14 kohdalla. Pitäisi lukea se pian uudestaan.

Päivä 29: Kirja, jota kaikki vihasivat, mutta minä pidin

Tähän on aivan mahdotonta keksiä kirjaa. Ensinnäkään en keksi lukemistani kirjoista yhtäkään, jota muut olisivat vihanneet. Toisekseen varmasti mikään kirja ei ole aivan kaikkien - paitsi minun - vihaama.

Korkeintaan tähän kategoriaan voisi laittaa, jotain kehnompia lasten kirjoja Disney-höttöteemalla. Niihin monet suhtautuvat aika karsaasti ja minä saatan jostain pitääkin, mutta valitettavasti en todellakaan ole ainoa, sillä prinsessaikäiseen tyttäreeni uppoaa nekin hötöt, joista minä edes minä en niin välitä

Päivä 28: Kirjan nimiä, joista pidän

Kun ensimmäisen kerran kuulin Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämästä, tiesin jo pelkän nimen ja kannen perusteella, että siinä on kirja, joka minun tarvitsee lukea. Kirja oli juuri sitä mitä siltä odotinkin. Toinen kirjan nimisuosikkinikin on Moersilta, Uinuvien kirjojen kaupungissakin on jotain. Se kiehtoo, herättää uteliaisuuden ja on lupaus seikkailusta.

Sarjoista nimisuosikkejani ovat Angie Sagen Septimus Heap kirjat, Magiaa (Magyk), Varjo (Flyte), Peili (Physik), Kivi (Queste) ja Saari (Syren). Näissä viehättää eritoten yksinkertaisuus ja se, etteivät ne paljasta mitään juonesta.

Koska suosikkikirjailijaa pitää muistaa, listataan Tolkienilta Roverandom ja Silmarillion. Niissä on molemmissa kaunis sointi. Jotta suosikkinimien otos olisi kattava mainitaan vielä Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari.

Päivä 27: Yllättävin käänne

Hmm... Tämä on vaikea. Hyvin harva kirja on saanut minut yllättymään. Osa syynä voi olla paha tapani kurkistaa kirjan loppua etukäteen, mutta muutenkin olen aika hyvä näkemään mihin suuntaan asiat ovat menossa.

Todellisia yllätyksiä ovat olleet Gandalfin paluu, Poika numero 412:n henkilöllisyys Septimus Heap-sarjassa ja Stephen Kingin Lohikäärmeen silmät kirjan juonen käänteet.

Päivä 26: Kirja, joka sai mieleni muuttumaan jostakin asiasta

Harry Potterin lukeminen sai minut muuttamaan mieleni Harry Pottereista. Sitä ennen en olisi uskonut niiden olevan hyviä. Muita sellaisia järin havahduttavia mielen muutoksia minulla ei ole kirjoista tullut. Tai en ainakaan muista.

Ehkä se johtuu siitä, että olen enemmän elämyslukija kuin kirjojen analysoija. Minä en lue muuttaakseni mieltäni vaan kerätäkseni kokemuksia. Kerätyt kokemukset hyväksyn sellaisina kuin ne tulee. Ne voivat muuttaa minua tai mielipiteitäni, mutta muutos on hitaampi ja näkymättömämpi. Se jää vaikuttamaan taustalle.

Elokuvissa taas muutos on selkeämpi. Kuinka monta visuaalisesti upeaa, tunteisiin vetoavaa tai jotenkin muuten vaikuttavaa elokuvaa olenkaan katsonut ja leijaillut ihan pilvissä seuraavan kaksi tuntia tai päivän. Ja päättänyt, että nyt on kaiken muututtava ja elämän alettava olemaan todempaa. Onneksi se hiipuu sitten kuitenkin.

Ninjago ja prinsessa

Tässä ovat meidän ninjago ja prinsessa sekaisessa valtakunnassaan. Sain seurata hienoa esitystäkin, jossa ninjago näyti taistelutaitojaan ja prinsessa luki kirjaa ja keitti teetä.

Poika on nykyään aina ninjago. Aamulla vaatteet valitaan sen mukaan, mikä ninjago sinä päivänä ollaan. Tuli, maa, sähkö tai jää. Ponileikissäkin - poneilla nuo leikkivät aika usein - pojan ponit ovat aina ninjagoita.

Ja ninjagoissahan on kyse näistä.

Omaa aikaani onkin sitten vienyt kokonaan toisenlainen projekti, josta lisää täällä. Alkuvaiheissahan tuo on, mutta kommentteja otan vastaan mielelläni.

Päivä 25: Henkilö johon sama(i)stun eniten

Minä en kauheasti samastu (samaistu?) henkilöihin. Näin kun ajattelen asiaa en niinkään lue samastuakseni henkilöihin vaan kokeakseni erilaisia asioita, erilaisesta näkökulmasta, oppiakseni uutta ja näkemään eritavalla.

Diana Wynne Jonesin kirjasta House of Many Ways jo mainittu Charmaine on ollut yksi helpoimmin samastuttavista. Charmainen tapa toimia ja ajatella oli hyvin lähellä omaani. Pitäisikin lukea tuo kirja uudestaan.

Myös Sormusten herran Eowyn on yksi henkilö, johon jos en ole pystynyt samastumaan, niin olen ainakin aina ymmärtänyt. Olen ymmärtänyt vangituksi, ansassa, olemisen tunteen ja kaipuun kunniaan ja suuruuteen. Ja Eowynin kautta pitkälti opin, ettei suuruus ja kunnia ole aina sitä, mitä sen odottaisi. Minä en ole vain lainkaan Eowynin kaltainen. Minulta puuttuu hänen luonteensa jalous ja urheus.

Päivä 24: Kirja jonka toivoisin useamman ihmisen lukeneen

Tämä on vaikea. Mielestäni suurin osa ihmisistä lukee liian vähän kirjoja. Minäkin luen liian vähän. Mutta mikä sitten olisi sellainen kirja, joka useampien ihmisten olisi pitänyt lukea. On paljon kirjoja, joita suosittelen kaikille mm. Potterit, Sormusten herra, His Dark Materials... Ne ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, että haluaisin suoda saman mahdollisuuden muillekin.

Hyviä kirjoja on vain yksinkertaisesti liikaa. Ehkäpä siksi vastaankin tähän Jane Jensenin Gabriel Knight-kirjat, Sins of the Fathers ja The Beast Within. Kolmatta osaa peleistä ei koskaan kirjaksi tehtykään, vaikka se ehkä sarjan peleistä onkin paras. Nämä kirjat haluaisin ihmisten lukevan, jotta he enemmän ymmärtäisivät pelejä. Että pelit eivät ole vain tylsää aivotonta viihdettä, vaan voivat todella olla lukemiseen verrattava avartava kokemus.

Päivä 23: Kirja jonka olen halunnut lukea jo kauan

Kauan sitten, lapsuuden viattomuudessa ja nuoruuden uskossa kaiken mahdollisuuteen, uskoin, että voisin lukea kaikki maailman kirjat - tai ainakin suomenkielelle käännetyt Sitten minuun iski tietoisuus kirjojen määrästä ja hienon aikeeni mahdottomuus. Jouduin karsimaan lukemisiani, yritin keskittyä vain niihin hyviin kirjoihin, jotta rajallinen aikani tulisi hyvin käytetyksi.

Suurin osa sellaisista kirjoista, jotka olen aikonut joskus lukea, mutta en ole vielä ehtinyt, on maailmankirjallisuuden klassikoita. Olen halunnut kokeilla Dickensin kirjoja ja olen suunnitellut lukevani Danten Jumalaisen näytelmän. Vaikka päätinkin keskittyä vain niihin hyviin kirjoihin, koen lukemisella olevan viihdyttämisen lisäksi myös sivistävän tarkoituksen ja siksi haluaisin lukea myös klassikoita. Helposti myös lukeminen muodostuu hyvin yksipuoleiseksi ja aina välillä on hyvä poiketa siitä itselle tutuimmasta kirjallisuuden genrestä. Sillä tavalla löytää uusia tuttavuuksia, kuten ne Välskärin kertomukset, jotka, jos en niitä olisi jo lukenut, olisivat olleet yksi tämän päivän kirjoista.

Päivä 22: Suosikkikirjani omasta hyllystä

Taru sormusten herrasta on jo tullut käsiteltyä. Se löytyy omasta hyllystä englanniksi ja suomeksi samoin kuin hobittikin. Suosikkejani kaikki. Moersin kirjoistakin on ollut puhetta, niistä omistan Rumot, Uinuvien kirjojen kaupungin ja Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää. Topeliuksen Välskärin kertomuksetkin ovat olleet yhden päivän teemana, kuten myös Harry Potter, joita omistan kolme, ensimmäisen osan ja kaksi viimeistä. Suosikkisarjanani mainitsin omana hyllystä löytyvän Dark is Rising sarjan. Tosin oikeasti se on miehen. Ostin sen hänelle joskus lahjaksi, mutta kirjojen kohdalla kaikki minun omat hyvät kirjani ovat minun omiani ja miehen hyvät kirjat ovat minun kirjojani tai korkeintaan yhteisiä.

Minulla on omina kirjoja, joista en niin välitä, mutta enimmäkseen ostan niitä, joista pidän. Mainitsemisen arvoisina hyllystä löytyy yllämainituiden lisäksi mm.
Neil Gaimanin Newerwhere, Coraline, The Graveyard book,
Gaimanin ja Pratchetin Good Omens,
Dumasin Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston Kreivi,
Holdstockin Alkumetsä, Lavondyss, The Bone Forest, Hollowing ja Gate of Ivory,
Milnen Nalle Puh sekä suomeksi että englanniksi,
Marita Lindquistin Kummitukset karkuteillä ja Harmilliset hansikkaat,
Lewisin Narnia,
Maijaliisa Kauppisen Mössö urhoollinen ja Lea Pennasen Piilomaan Pikkuaasi,
Philip Pullmanin His Dark Materials,
Anni Swanin koottujen kertomusten yhdeksän ensimmäistä osaa...

Pitäisikö näistä muka osata valita yksi suosikki? Eikö tämän päivän tarkoituksena ollutkaan kirjoittaa ylös kaikkia omasta hyllystä löytyviä suosikkeja? En minä ihan kaikkia listannut

Päivä 21: Suosikkikirjani lapsuudesta

Tämä oli yksi helpoimmista valinnoista. Se on itsestään selvästi Lucy Kincaidin Jokilaivan tarinoita. Suosittelen tutustumaan, jos ette ole tutustuneet. Sain tämän joululahjaksi ollessani noin 5-vuotias. Sitä luettiin iltasatuna minulle, pikkuveljelleni ja vielä pikkusiskolleni. Tämä kirja on kovia kärsineen näköinen, mutta edelleen hyvin rakastettu. Hankin siitä kuitenkin varmuuden vuoksi kaksoiskappaleenkin. Kaksoiskappaleen löytäminen oli kyllä hankalaa. Tämä kirja ei ole todellakaan helposti saatavilla.

Kirjan tarina on todella viehättävä ja kuvitus on lumoavaa. Minä niin pidän tästä kirjasta.

Itse luin sen vasta myöhemmin ja taisin lukea sen ääneen puolisollenikin.

Päivä 20: Suosikki rakkausromaanini

Rakkausromaanit eivät ole minun juttuni. Minusta rakkauden pitää olla sellaista kuin Victor Hugon kirjassa Pariisin Notre Dame, jossa lähes kaikki kuolevat lopussa ja nekin jotka eivät kuole ovat vähintään jonkin asteisia sekopäitä. Mutta Pariisin Notre Damea ei ehkä kuitenkaan lasketa rakkausromaaniksi.

L.M.Montgomeryn Sininen linna sen sijaan varmaan lasketaan tähän genreen kuuluvaksi. Sen lukemisesta on kauan, mutta jotenkin se painui mieleen. Olinhan toki lukenut Annat ja etenkin Runotytöt jo ennen sitä. Pidin Sinisen linnan huumorista ja päähenkilöstä, johon ainakin silloisen minäni oli suhteellisen helppo samastua. Juonikin oli varsin hauska, en tiedä kuinka tyypillinen, koska luen niin vähän tämän tyypin kirjoja.

Sininen linna on uudestaan lukulistalla. Kunhan saan aikaiseksi.

Saanko esitellä: Vikke

Sekalaisen laumamme uusin jäsen Vikke, tunnetaan myös Tiuhtina. Vikke muutti meille torstaina 12.5. Kotimatka meni hyvin pennun enimmäkseen nukkuessa. Kotona isot pojat hieman rähinöivät uuden tulokkaan kunniaksi, mutta nyt lauma alkaa asettua. Jeti on ottanut isällisen ärhäkän asenteen ja komentaa pentua joka välissä.

Isoeno Joxer löysi sisäisen pentunsa ja nautti, kun kerrankin oli joku, jolle se pärjäsi karkuun juoksemisessa ja painissa. Vikestä Joxer on kaikista paras leikkikaveri. Ne käyvät vuorotellen pyytämässä toista leikkiin ja Joxer juoksee aina sohvalle karkuun, kun kyllästyy Viken riehumiseen.

Ruoka ei Vikelle vielä ole kamalasti maistunut. Uudessa kodissa on kai liikaa kaikkea jännittävää ja mielenkiintoista. Tai sitten pentukin vain haluaa olla iso poika ja syödä samalla paikalla kuin talon muut koirat, koska kun laiton Viken ruokakipon Jetin ja Joxerin kuppien paikalle jo maistui ruoka pennullekin.

Tätä tämä arki on nyt vähän aikaa. Täältä löytyy lisäkuvia kiinnostuneille.

Päivä 19: Suosikkikirjani elokuvana

Päivän kirjaksi valitsen Velhon ja leijonan Narnia-sarjasta. Narnia on ensikosketukseni fantasiaan, ja luulen, että Narnia-kirjojen sivuilta olen saanut ensi kosketukseni myös Sormusten herraan. Velho ja leijona ei ole suosikkini sarjasta, pidin enemmän Hopeisesta tuolista ja Hevosesta ja pojasta ja Taikurin sisarenpojasta. Nämä eivät kuitenkaan vielä ole ehtineet elokuvaksi asti, vaikka sitä toivonkin.

Elokuva oli mielestäni ihan onnistunut tavoittamaan Narnian taian ja se on hyvin kaunis katsella. Ei se kuitenkaan aivan tavoita sitä, mitä se oli ensi kerran lukiessa. Luin Narnia-sarjan aikuisiälläkin, juurikin elokuvien innoittamana, ja vaikka Narnian maailma yhä lumosi, jotain sen taiasta oli kadonnut.

Päivä 18: Kirja, joka aiheutti pettymyksen

Kirja, joka ensimmäisenä tulee mieleen, on jo aikaisemminkin mainittu Stephanie Meyerin Houkutus. Se olisi voinut olla enemmän. Mutta koska se on kuitenkin jo mainittu, joudun miettimään vähän pidempään. Jotta kirjaa voisi kutsua pettymykseksi, sille pitää olla jotain odotuksia. Yleensä luen kirjat sen kummemmin etukäteen miettimättä, mitä kirjoilta odotan.

Jonkin asteiseksi pettymykseksi voi ehkä kuitenkin laskea Brandon Mullin Myyttihovin. Se oli ihan sujuvaa nuortenfantasiaa. Pidinkin siitä jopa ja luin jatko-osankin ja luen varmaan vielä seuraavatkin, mutta siitä jäi kuitenkin puuttumaan jotain. Se olisi voinut olla paljon enemmän.

Päivä 17: Suosikkilainaukseni suosikkikirjastani

Suosikkikirjastani en muista yhtäkään lausetta. Siellä on hienoja ja mieleenpainuvia asioita, mutta en ole koskaan vaivautunut kirjoittamaan niitä ylös ja muistamaan sanatarkasti. Siksipä valitsenkin kolme muuta lainausta toisista suosikeistani.

"Tulemme tähdistä ja tähtiin käy tiemme. Elämä on vain matka tuntemattomaan."

Tämä on Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupungista. Samasta kirjasta löytyi toinenkin mieleen painunut ja minulle läheinen. Se on kahden henkilön vuoropuhelusta:

"Danzelot: 'Yksi asia vielä, joka sinun täytyy ottaa huomioon: tarinan alun ei ole niin väliä. Eikä lopun. '

Minä: 'Vaan?'

Danzelot: 'Vaan sen mitä sillä välillä tapahtuu.' "

Uinuvien kirjojen kaupungin päähenkilö on nuori Hildegunst von Mythenmetz, joka lähtee Uinuvien kirjojen kaupunkiin etsimään inspiraatiotaan. Jos tässä 30 päivän lukuhaasteessa kysyttäisi mieluisimpia paikkoja, olisi Uinuvien kirjojen kaupunki yksi minulle läheisimmistä. Olen nähnyt siitä useasti untakin jo ennen kirjan lukemistakin.

Kolmas lainaus on Neil Gaimanin kirjasta Newerwhere:

"If this is all there is, then I don't want to be sane."

En enää tarkalleen muista, mihin se kirjassa liittyi, mutta se kertoo paljon siitä, miten suhtaudun tähän maailmaan. Jos tällä maailmalla ei ole tarjota muuta kuin työtä, raatamista, huolia ja taatusti konkreettisia asioita, niin ennemmin minä kuljen täysjärkisyyden ja hulluuden häilyvällä rajalla ja uskon lohikäärmeisiin, taikuuteen ja kaikkeen näkymättömään. Siten elämä on paljon mielekkäämpää.

Päivä 16: Suosikki naishenkilö

Tähän on helppo vastata Philip Pullmanin Universumien tomu-trilogian Lyra. Lyrassa oli jotain. Hän oli uskalias, haaveilija, joka seisoi sanojensa takana. Tosin Lyra oli vasta tyttö, että lasketaanko tuo naishenkilöksi sanan varsinaisessa merkityksessä. No, naispuolinen henkilöainakin. Toinen suosikkihahmoni on Diana Wynne Jonesin kirjasta House of Many Ways. Charmainista pidän, koska tapahtuipa mitä tahansa hän mieluummin käpertyy sohvannurkkaan lukemaan kirjaa.

Paljon pidin myös Välskärin kertomusten huimapäisestä Ester Larssonista. Sormusten herrasta suosikki naishahmoni on Eowyn, mutta palataan Eowyniin jonain toisena päivänä lisää.

Päivä 15: Suosikki mieshenkilö

Tähän vastatakseni minulla pitäisi olla parempi muisti ja seuraavan päivän aihe on helpompi. Jostain syystä muistan paremmin naispuoliset kuin miespuoliset henkilöt.

Miesmakunikin on todettu hieman omituiseksi. Mikään kovin perinteinen eikä tavallinen ei vetoa minuun.

Pidin paljon Walter Moersin hahmoista Rumo ja Kapteeni Sinikarhu. Ne ovat mieshenkilöitä, viakkeivät ihmismiehiä olekaan. Samoin pidin Sormusten herran Merristä ja Pippinistä ja Gandalfista. Ja yksi ikisuosikeistani on Vaahteramäen Eemeli.

Päivä 14: Suosikkikirjani suosikkikirjailijaltani

Tämän päivän kirja ei ole varmaan mikään yllätys. Taru sormusten herrasta. Luin sen ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. Minä vain tiesin, että minun tarvisee lukea se. Saattaa olla, että Narnia-kirjojen lopussa oli mainittu Hobitti ja Taru Sormusten herrasta ja olin sieltä saanut sen päähäni. Minä vain tiesin, että minun on luettava se.

Muistan lukeneeni sitä koulutunneilla ja olleeni tavattoman närkästynyt niillä tunneilla, joilla en voinut lukea. Kun luokka laitettiin pimeäksi ja katsottiin jotain videota. Muistan millaisen vaikutuksen kirja teki. Se vei minut kokonaan, eikä paluuta ole ollut.

Hobitin luin tietenkin ennen Tarua sormusten herrasta ja pidin tietysti siitäkin. Sen olen lukenut melkein yhtä monta kertaa kuin Tarun sormusten herrastakin. Silmarillionin olen mielestäni lukenut vain kerran. Kuudennella se jäi kesken. Se oli silloin liian vaikeatajuinen minulle. Tarkoituksena olisi lukea se piakoin uudestaan. Olen lukenut myös Tolkienin lastenkirjoja sekä kuoleman jälkeen julkaistuja teoksia. Lastenkirjat ovat hauskoja ja osin tyystin erilaisia. Hurinin lapsistakin pidin, se oli huikea, mutta Taru Sormusten herrasta etsii vielä vertaistaan.

Päivä 13: Suosikkikirjalijani

Tämä päivä on helppo. Tähän on vain yksi mahdollinen vastaus. Toki on muitakin hyviä kirjailijoita, jotka lasken suosikeikseni, mutta vain yksi on selkeästi ylitse muiden.

J.R.R. Tolkien. Luin Hobitin ja Tarun sormusten herrasta ollessani kuudennella luokalla. Sen jälkeen olen lukenut ne useasti uudestaan. Narnian lisäksi en muista lukeneeni ennen Tolkienia muuta fantasiakirjallisuutta. Tolkienin kirjojen jälkeen paljonkin, mutta eihän Eddings, Hobb tai Weis&Hickman Tolkienin jälkeen tuntuneet kovin kummoisilta. Tolkien määritti sen, millainen on hyvä fantasiakirja.

Päivä 12: Kirja josta pidin, mutta en pidä enää

Kun lukee paljon, tulee aina kirjoja, joista lukiessa pitää, mutta alkaa myöhemmin hieman kyseenalaistamaan kirjan hyvyyttä. Kirja pitäisi lukea ja arvioida uudestaan, mutta jos epäilys sen hyvyydestä on jo päässyt iskemään, on hyvin hankala antaa aikaa kirjalle, josta epäilee, ettei enää pitäisikään. Selkeimpinä mieleen ei ehkä nouse niinkään kirjat kuin kirjailijat, esimerkkeinä vaikka Stephen King, jota nuorempana luin paljonkin ja sitten vain kyllästyin, ja David Eddings, jonka Belgariad oli ensimmäisiä lukemiani fantasiakirjoja, joissa nuori poika kohoaa suuruuteen. Pitkään on ollut mielessä, että näille pitäisi antaa uusi mahdollisuus, ja siksi näiden kirjailijoiden tuotokset eivät pääsekään päivän kirjaksi.

Sen sijaan valitsen äitini kirjahyllystä löytyneen Virginia Andrewsin Pimeyden kukat. Kannen kuva oli hyytävä ja muistan katselleeni sitä usein lapsena. Kirjan luinkin heti kun tulin sopivaan ikään. Se oli jännittävä, huima ja aivan kamala. Kirjallisesti ei mitään kovin suurta. Sitten luin muutakin Andrewsia, mm. Pimeyden kukkien jatko-osia. Se vähä mikä Pimeyden kukissa oli ollut hyvää, oli kyllä niissä muissa kirjoissa vesitetty oikein kunnolla.

Saatan lukea Pimeyden kukat vielä joskus uudestaankin. Se on kuitenkin osa menneisyyttäni. En kuitenkaan usko, että se nykyään tekisi juurikaan vaikutusta. Ja luulen, että jos olisin tähän törmännyt vasta aikuisiällä, olisi tämä kirja jäänyt lukematta.

Päivä 11: Kirja jota vihasin

Vihata on hyvin vahva sana, enkä kai nyt aivan varsinaisesti mitään kirjaa vihaa, vaikka päivän valintani kohdalla se on hyvin lähellä. Stephanie Meyerin Houkutus.

Myönnän olin ennakkoluuloinen jo ennen lukemista. En todellakaan ymmärtänyt kirjasta vouhkaamista. Olin kuitenkin ollut väärässä Pottereidenkin suhteen, joten ajattelin antaa tällekin mahdollisuuden, ennen lopullisen tuomion antamista.

Tämä oli totaalista roskaa. En ole vieläkään päässyt yli sen käsittämättömästä huonoudesta. En ymmärrä, miten järkeviksi lukemani ihmiset voivat pitää tätä hyvänä. Tai käsittää kirjan hahmojen perään huokailua.

En tiedä, miten kirja pitäisi luokitella. Fantasiaa se ei ole. Fantasiaelementit ovat aika päälle liimattuja. Ehkä tämän kirjan genre ei vain ole minua varten. Tai ylipäätään tämä kirja.

Päivä 10: Suosikki klassikkoni

Suosikki klassikokseni valitsen Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Muina hyvinä ehdokkaina olisivat olleet Dumasin Kolme muskettisoturia tai Monte Criston kreivi. Monte Criston kreivin lukemisesta ei ole pitkäkään aika, mutta Kolmen muskettisoturin lukemisesta on jo tovi.

Välskärin kertomuksia on niitä kirjoja, joista ei saa tarpeekseen edes luettuaan kolme noin 800 sivua käsittävää nidettä. Olisin halunnut tietää, miten tarina siitä jatkuu. Mitä henkilöille ja heidän jälkeläisilleen tapahtuu.

Pidin myös vanhahtavasta suomesta. En voisi kuvitellakaan Välskärin kertomuksia uudempana suomennoksena.

Päivä 9: Kirja josta ajattelin, etten pitäisi, mutta pidinkin

Hieman vapaa suomennos päivän aiheen englanninkielisestä versiosta A book you thought you wouldn’t like but ended up loving, mutta olkoon. Tämä kirja on ehdottomasti Harry Potter and the Philosopher's Stone. Olin hyvin ennakkoluuloinen kirjan suhteen. Se ei voinut mitenkään olla niin hyvä, koska se oli niin suosittu. Koska halusin tietää, mitä kritisoin ja miten kritisoida, olin pakotettu lukemaan ensimmäisen osan ja huomaamaan olleeni väärässä.

Pidin kirjasta. Olin ehdottoman vakuuttunut, että oma kutsuni Tylypahkaan oli hukkunut postissa.

Koiruuksia

Maanantaina käytiin katsomassa meidän Jetin lapsia. Omat lapset kotiutuivat hyvin pentulaatikkoon, vaikka ei tuo mikään pentulaatikko sanan varsinaisessa merkityksessä ollut. Jetille ja Ansalle tuli kolme pentua. Työniminä niillä on Pirre, Mikke ja Tiuhti.

Mikke

Pirre

 

Tiuhti

Pirre on tyttö ja Tiuhti ja Mikke poikia. Pennut olivat suloisia ja vieraskoreita. Ne vaikuttivat kamalan rauhallisilta ja kilteiltä, vaikka hyvin kokemuksesta tiedän, että tiibetinterrierit ovat pentuina oikeasti jotain aivan muuta.

Lapsista pennut olivat ihania. Poika ei olisi halunnut lähteä laisinkaan kotiin. Hyvin tuo olisi kyllä mennyt muiden pentujen joukossa. Poikahan on ollut pieni koira jo pennusta pitäen.

Päästäistä

Lapset kävivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa virpomassa. Ihan vain tuossa naapurissa ja sitten serkkujensa kanssa heidän naapurustossa. Ensi vuonna ehkä sitten kierretään omassa naapurustossa lähialueen taloja. Minulle perinne on vähän vieras. Olin aivan liian arka ja ujo, kiertääkseni soittamassa vieraiden ihmisten ovikelloja, mutta mikäpä siinä, jos lapset haluavat.

Tyttö oli perinteikkäästi noita ja pojasta tuli pupu, joka oli erityisen ylpeä töpöhännästään. Äiti oli ylpeä, että keksi lisätä hännän pukuun. Jäitte muuten paljosta paitsi, kun ette nähneet pupupojan hännän heilutusta. Se sai legendaariset mittasuhteet virvottuejen mummojen keskuudessa serkkujen kanssa. Poika on hassunhauska, höpöilijä, joka aina haluaa naurattaa kaikkia.

Pupun korvat oli tyttö askarrellut viime vuonna kerhossa ja hännän virkaa toimitti rullalle käärityt sukkahousut. Noidan asu löyty kokonaisuudessaan äidin vaatekaapista. Hame on vanha, eikä enää joka päiväisessä käytössä, vaikka voisi hyvin olla. Huivi on sen sijaan toimittanut kaulaliinan virkaa koko talven. Hattu ei ole ollut kuin satunnaisessa naamiaiskäytössä. Näytän ilmankin ihan tarpeeksi noita-akalta :D

Mutta ovat nuo kyllä hassuja ja hauskoja mukusuja. Kunhan nyt vain malttaisivat nukahtaa kaikelta sokerin syönniltään. Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa Kuopioon katsomaan koiramme Jetin jälkikasvua.

Yoshit

Nämä ovat olleet valmistumassa kauan. Vihdoin sain valmiiksi. Toinen Yosheista menee siskon pojille, toinen jää omille mukusuille. Niiden mukaan näitä vain tarvittaisiin kotiinkin kaksi, jotta sekä Luigi että Mario saisivat oman dinosauruksensa. Heti en kuitenkaan jaksa alkaa uutta samanlaista väsäämään.

Ohje oli ihan hyvä, vaikka olisinkin tehnyt siihen itse joitakin muutoksia. Näistä oli myös hankalaa saada hyviä kuvia. Ovat oikeasti paremman näköisiä.

Päivä 8: Yliarvostetuin kirja

Tähän olisi helppo vastata jokin suosittukirja, jonka suosiota en ymmärrä, mutta suosio ei kuitenkaan ole mielestäni sama kuin arvostus. Sitten palataankin taas arvostuksen ongelmaan, enkä edelleenkään osaa määritellä arvostettuja kirjoja. Luen ehkä liian paljon viihteellisiä kirjoja. Helppoa olisi myös vastata jokin kirja, josta en niin pitänyt, vaikka sen ansiot ymmärränkin. Esimerkiksi Austenin kirjoilla on ansionsa, vaikka itse en niistä niin välitä (jos tälläistä saa sanoa Austen-foorumilla ), mutta niistäkin ymmärrän miksi niitä arvostetaan. Hankalaa.

Päivän kirjan löytyi vanhoja lukupäiväkirjoja selailemalla. Lukioikäisenä innostuin filosofiasta ja luin Jostein Gaarderin Sofian maailman. Se menetteli, mutta siihen se jäi.

Päivä 7: Vähiten arvostettu kirja

Minä en oikeastaan luokittele kirjoja sen mukaan, onko ne arvostettuja vai ei. Koko käsite on minulle jotenkin vieras, joten tämän kirjan valinta on hyvin vaikeaa. Tai oikeastaan ajattelin tehdä sen helpoksi ja valitsen kirjaksi Jack Yeovilin Warhammer-novellin Drachenfels. En tiedä miten suosittuja nämä ovat maailmalla, mutta uskoisin, että näitä luetaan lähinnä Warhammer-pelimaailmaan ja peleihin tutustuneiden kesken.

Drachenfels kertoo Genevievestä, vampyyristä, joka näyttelee itseään suositun näytelmäkirjailijan dramatisoinnissa Drachenfelsin tapahtumista. Tässä on jännittävä ja painostava tunnelma ja yllättäviä juonenkäänteitä. Ja vampyyrit ovat kunnolla vampyyreja. Eihän tämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta mielestäni Yeovilin Genevieve-sarja ansaitsisi enemmän arvostusta.

Mitä robotit syövät?

Kuulemma ruuveja ja pattereita. Pojan piti sitten kokeillakin. Koska meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, minkä kokoisen ruuvin robotti oli syönyt, käytiin kuvauttamassa pojan maha päivystyksessä. Pojan kuvaukset vaihtelivat puolesta sentistä kolmeen.

Kaksi senttiä pitkä ruuvi sieltä sitten löytyi. Nyt sitten odotellaan tuleeko luonnollisia teitä ulos. Meillä ei tänä vuonna yllätykset olekaan suklaamunissa...

Päivä 6: Kirja joka tekee minut surulliseksi

Tähän kirjaan voin vastata minkä tahansa Debi Gliorin Magiaa-sarjan kirjoista.

Itse kirja ei ollut lainkaan surullinen, vaan hauska. Pidin kirjasta tavattomasti. Siitä syystä, kun aloin odottaa kolmatta lasta, annoin sille työnimeksi Liru kirjasarjan perheen kolmannen lapsen mukaan. Meille ei tullut kolmatta lasta, vain kaksi kohdunulkoista raskautta. Ja siksi nämä kirjat saavat minut hieman surullisiksi.

Uskon, että luen nämä kuitenkin uudestaan, mutta todennäköisesti alkuperäiskielellä. Näin uskon pääseväni yli kirjojen yhteydestä omaan elämääni. Mutta sen aika on sitten myöhemmin.

Päivä 5: Kirja joka tekee onnelliseksi

Onko sellaista hyvää kirjaa, joka ei tee onnelliseksi? Kirjastossa tai kirjakaupassakin, kun näkee sen tutun hyvän kirjan hyllyssä, on kuin törmäisi vanhaan ystävään. Huulille nousee leveä hymy, ja päivä tuntuu heti paremmalta. Mutta mikä olisi erityisesti sellainen kirja?

Ehkäpä lapsuuden tuttuni Lucy Kincaidin Jokilaivan tarinoita. Siihen ei ikävä kyllä törmää kovin usein kirjastossa tai kirjakaupassa, mikä on harmi, sillä tarina on hyvä. Siinä on lämpöä, seikkailua, jännitystä, iloisuutta, haikeutta - no kaikkea sitä mistä onnellisuus koostuu. Se on kirja johon minulla liittyy hyviä kuuntelumuistoja, hyviä lukumuistoja ja nyt jo hyviä ääneen lukumuistojakin. Siinä on palanen lapsuuden unelmia.

Jos olisin suomentanut sanan happy iloiseksi, olisin ehkä valinnut päivän kirjaksi Pratchetin ja Gaimanin Good Omensin. Sekin kirja on aivan omaa luokkaansa.

Päivä 4: Suosikkikirjani suosikkisarjastani

Koska valitsin suosikkisarjakseni Pimeä nousee-sarjan, suosikkikirjan valinta tästä sarjasta on hyvin haastavaa. Jokainen kirjoista on erilainen, jopa erillinen, mutta kuljettaa yhteistä juonta eteenpäin.

Koska jokin valinta on tehtävä, valitsen suosikikseni sarjan kirjoista toisen englanninkieliseltä nimeltään The Dark Is Rising. Hyvänä kakkosena tulisi The Grey King. Ja sitten sarjan muut osat.

Nyt tekisi mieli lukea nämäkin taas uudestaan. Olen lukenut liian paljon hyviä kirjoja ja liian paljon hyviä kirjoja odottaa vielä lukemista. Valinta, lukeeko vanhoja uudestaan vai niitä uusia, on vaikea.

Päivä 3: Suosikki kirjasarjani

Tähän tekisi mieli vastata Taru Sormusten Herrasta, mutta lopulta se ei ole mielestäni oikea kirjasarja vaan yksi kokonainen kirja, joka koostuu kuudesta eri osasta. Samoin Välskärin kertomukset on yksi kokonainen tarina. Tarusta Sormusten Herrasta saisi kuitenkin sarjan, jos siihen lukisi kuuluviksi myös Silmarillionin ja Hobitin. Ehkä keskityn nyt kuitenkiin ihan oikeisiin sarjoihin. Minulla on vahva tunne, että palaan Sormusten Herraan vielä useasti muutenkin.

Luen suhteellisen paljon sarjoja. Useat fantasiakirjat ja etenkin nuorten fantasiakirjat, joihin olen pahasti koukussa, näytetään mielellään kirjoitettavan vähintään trilogiaksi, mikähän siinäkin on. Kuitenkin ylipitkät - enemmän kuin kymmenen osaa sisältävät - jätän yleensä sikseen, etenkin jos yksittäiset kirjatkin ovat järjettömiä tiiliskiviä. Riippuu tietenkin paljon kirjasta ja sarjasta.

Harry Potter oli hyvä, mutta siihenkin varmasti palaamme myöhemmin. Suosikkisarjani olkoon Susan Cooperin Dark Is Rising - Pimeä nousee - sarja. Se oli erilainen, kiehtova, kaunis ja lumoava. Muistan tämän sarjan lapsuudestani. Näen sen vieläkin kirjaston hyllyssä ja itseni tarttumassa siihen kiinnostuneena ja laittaen jostain syystä takaisin. Jokin kirjoissa tai kannessa oli sellaista, etten vain osannut lainata sitä. En ennen kuin olin jo yläaste- tai lukioiässä, jolloin vihdoin lainasin ja luin sen. Sarja on suunnattu huomattavasti nuoremmille, mutta minulle se oli oikea ikä lukea juuri se sarja.

Toinen hyvä valinta olisi ollut Narnia. Saa nähdä palaammeko siihen myöhemmin

Päivä 2: Kirja jonka olen lukenut yli 3 kertaa

Tähänkin listaan voisin valita useamman kirjan. Minkä tahansa Anni Swanin koottujen yhdeksästä ensimmäisestä osasta. Suurimman osan lapsuuteni kirjoista (Jokilaivan tarinat, useimmat Uppo-Nallet, Ronja Ryövärintyttären, Narniat...), mutta valitsen Michael Enden Tarinan vailla loppua.

Tämä oli ala-asteaikaisen ystäväni kirjavinkkaus ja kirja, josta joka lukukerralla löydän jotain uutta. Sen sanoma mielikuvituksen voimasta yksinkertaisesti lumosi minut, mutta tärkeämpi anti oli se, ettei mielikuvitukseensa saa kadota kokonaan. Vaikea läksy minulle opittavaksi.

Yksi hassu muisto liittyen kirjasta tehtyyn elokuvaan liittyy kesäleiriin, jolla olin kirjaa suositelleen ystäväni kanssa. Sadepäivänä leirin ohjaajat päättivät näyttää meille videon, jota minä ja ystäväni emme halunneet katsoa. Kuinka ollakaan, kun paljastui, että elokuva oli Päättymätön tarina, ystäväni siirtyi hyvin nopeasti katsojien joukkoon ja lopulta muistaakseni minäkin, vaikka olinkin loppumattoman näreissäni mokomasta petturuudesta. Fantaasian valtakunnan vetovoimaa ei kuitenkaan käy vastustaminen.

Ja ei ole kauaakaan, kun skannasin sivun kyseisestä kirjasta juuri tätä ystävääni varten, koska hänen omasta kirjastaan sattui sivu puuttumaan. Olin iloinen voidessani auttaa ja ystäväni pääsi jatkamaan iltasaduksi lapselleen lukemaansa tarinaa ja Fantaasian valtakunta sai jälleen tuhoutua ja pelastua. Niin kauan kuin on uusia lukijoita.

Päivä 1: Paras kirja, jonka luin viime vuonna

Tämä oli suhteellisen vaikea. Luin monia hyviä kirjoja viime vuonna ja päivän kirjaksi olisi käynyt kumpi tahansa osa Merlinin kronikoista, Piilomaan Pikku Aasi, Septimus Heap-sarjan ensimmäinen osa kuin Colfer Eoinin Toivomuslistakin. Kaikkia näitä suosittelin puolisollenikin, kuten myös valintaani.

Valitsen kuitenkin parhaaksi Diana Wynne Jonesin Derkinhovin mustan ruhtinaan. Jonesin kirjoista olisi käynyt toisaalta mikä tahansa muukin, mutta Derkinhovin maailma on aivan omaa luokkaansa. Siinä yhdistyi juuri oikeanlaisia fantasiaelementtejä niin hillittömään huumoriin.

Diana Wynne Jones kuoli 26.3.2011. Olkoon tämän kirjan valinta viime vuoden parhaaksi luetuksi myös erään fanin kiitos elämäntyöstä.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa saan taas aikaiseksi kirjoittaa tännekin jotain. On tullut oltua ja oltua töissä. Nyt on epävarmaa tokeneeko käteni enää entiselleen työperäisestä rasitusvammasta. Yhden viikon käsi oli kokonaan käyttökelvoton, mutta toipui kuitenkin toimintakykyiseksi. Vielä kuitenkin aamuisin ja öisin sormet eivät mene koukkuun tai jos unissaan erehdyksessä koukistaa tekee se aivan järjettömän kipeää.

Jotain on tullut tehtyäkin, mutta ne vähät ovat tainneet jäädä kuvaamatta ja kadonneet lasten kätköihin heti pian valmistumisensa jälkeen. Ehkä minä ne jossain vaiheessa saan kuvattua.

Paljon on vireillä, mutta ennen kuin mennään siihen yhtään yksityiskohtaisemmin, jotain joka ehkä taas saa minut päivittämään tätäkin blogia ahkerammin. Tarkoituksena siis tehdä blogimerkintä päivittäin 30 päivän ajan seuraavilla aiheilla:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Suosikkikirjailijoita

Välskärin kertomukset sai minut kuvaamaan ja listaamaan suosikkikirjailijani omasta kirjahyllystä. Muitakin suosikkeja toki on, mutta kaikkea ei ole vielä omana. Toivon, että Välskärin kertomuksetkin päätyvät suosikkeihini, mutta niiden viereltä löytyy myös muuta suosikkikirjallisuuttani.

Ensimmäisenä tulee tietenkin Tolkien ja Taru Sormusten Herrasta. Tiesin jo ala-asteikäisenä, että siinä on kirja, joka minun tulee lukea. Kuudesluokkalaisena sen luinkin. Aloitin Hobitilla ja jatkoin suoraan taruun. Nämä olen lukenut muutamaan kertaan uudestaankin. Tarun kertaalleen englanniksi, Hobitin jostain syystä vain suomeksi.

Seuraavana onkin sitten J.K. Rowlin ja Harry Potter-sarja. Valitettavasti minulla on sarjasta omana vain ensimmäinen osa ja kaksi viimeistä. Tämä on uudestaan lukulistani kärjessä, mutta haluan kaikki osat omaksi ennen lukemisen aloittamista, koska en halua hakea niitä kirjastosta. Potterit olen lukenut vain englanniksi ja haluaisin ne samoilla kansilla kuin jo omistamani osat, joten uudelleen lukemisen toteutumiseen voi kulua hetki aikaa. Potterin suhteen olin alkuun hyvin epäileväinen. En uskonut sen olevan niin hyvä. Onneksi kokeilin ja olin väärässä.

Potterin vieressä on Walter Moersin kirjoja. Näistä minulla taitaa olla kaikki suomennetut lukuunottamatta kirjoja Huviretki hukkateille ja Hurja matka halki yön. Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/2 elämää oli vain kirja, josta tiesin jo nimestä, että se pitää lukea. Olin sen ensimmäinen lainaaja kirjastosta ja sen lukemisen jälkeen Moersin kirjat ovat löytäneet tiensä hyllyyni. Rumo on aivan mahtava ja Uinuvien kirjojen kaupunki uskomaton.

Moersin vierestä löytyy Susan Cooperin Pimeä nousee-kirjasarja pokkareina. Se on tietenkin alkuperäiskielinen. Nämä ovat itse asiassa miehen kirjoja. Ostin ne hänelle joskus lahjaksi. Pimeä nousee-sarjan vieressä on Michael Enden Tarina vailla loppua. Koskaan en Enden Momosta suuresti välittänyt, mutta Tarina vailla loppua ja Mielinkielinliemi ovat suosikkejani. Enden jälkeen näkyy vilaus vielä Gabriel Knight-kirjoista, jotka perustuvat saman nimiseen pelisarjaan. Sarjan kolmannesta pelistä ei koskaan tehty kirjaa, mikä on mielestäni harmi.

Suojasää

Suojasään voimin viimeisteltiin joka vuotinen liukumäki. Tänä vuonna se on entistä hienompi. Siinä on kaksi mutkaa ja vauhtia riittää, pyöröliukurilla ainakin. Lämmenneiden ilmojen myötä vilukissa poikakin viihtyy paremmin pihalla. Hän ei ole suuremmin talviurheilun ystävä. Seuraavassa kuvassa näkyvä mailakaan ei ole maila, vaan pojan omien sanojen mukaan kilpi, jonka tulkitsin kirveeksi. Hyvin se sillä yritti pilkkoa mäen kappaleiksi.

Tyttö viihtyy paremmin mäessä ja kaipaisi luistelemaan ja hiihtämäänkin. Laiska äiti ei vain saa aikaiseksi viedä. Luistelusta en itse niin välitäkään, mutta hiihdosta pidin. Nyt sain papan vanhat suksetkin, että voisi hyvin lähteä ladulle. Monot on vain turhan isot, mutta kai niilläkin pärjää kunnes jostain löytää sopivat. Nuo kun eivät ole mitkään modernit uudet siteet, joihin voi ostaa monot kuin monot kaupasta.

 Suojasäiden myötä tehtiin myös näitä perinteisiä lumiveistoksia. Tällä kertaa lapset halusivat Yoshin Super Mario peleistä. On kai tuossa ötökässä hieman samaa näköä. Istuin osa jäi vain liian kapeaksi ja Yoshin häntä katkesi saman tien. Se korjattiin, mutta pää koki myöhemmin saman kohtalon. Lapset sitä ihan hyvin paikkailivat. Yoshi taitaa nyt lopputalveksi jäädä hieman pieni päisemmäksi.