Vesirokkoa

Poika onnistui saamaan vesirokon. Parempihan se on pois sairastaa. Tuolla on ollut ihan selviä vesirokko näppyjä åjo varmaan keskiviikosta tai torstaista saakka, mutta niitä on ollut vain yksi tai kaksi ja nekin kuivuivat pois, ennen kuin ehtivät kehittyä kunnollisiksi. Minä jo ehdin ajatella, että vähälläpä tuo pääsee ja saakohan edes kunnon suojaa, kun tänä aamuna pojalla oli sitten maha täynnään noita näppyjä. Ja pää. Onneksi tuo on suhteellisen terve muuten kuitenkin. Vähän näpyt tuntuvat kutittavan, mutta muuten aivan oma itsensä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Meiltä sitä sitten saa ainakin varmaan vielä huomenna ja ylihuomenna, jos on vesirokolle tarvetta.

Tytöllä oli tänään kerhon kevätretki. Iloisesti vilkutteli aamulla bussin ikkunasta koiria ulkoiluttavalle äidilleen. Bussi vei lapset ja kerhotädit Särkänniemen eläinpuistoon ja oli siellä kuulemma ollut eläimiäkin sateesta huolimatta. Tyttö oli kovasti innoissaan. Eväinä oli ollut pillimehua, lihapiirakkaa, jäätelöä ja pullaa ja keksejäkin. Ehtivätköhän he mitään muuta tehdäkään kuin syödä eväitä?

Siilejä ja sieniä

Tai siilejä ja myrkkyjä kuten poika asian ilmaisi. Tämä kangas pyysi päästä mukaan Tampereen Keväthulinoilta ja enhän minä voinut vastustaan noin monen siilin anovaa katsetta. Pitkään mietin, mitä tästä tekisin. Poika olisi halunnut housut, miehen mielestä siitä saisi kivat shortsit ja tytökin mielestä kangas oli tarpeeksi prinsessamainen. Se kun tuntuu olevan se ainoa vaatimus, mutta äitinä en kylä suoralta kädeltä tätä olisi tytön mieleiseksi kankaaksi laittanut. Mutta ilmeisesti tätä kangasta tarvitsee tilata lisää, koska siitä pitää saada ne shortsit ja housutkin.

Koska tästä palasta ei riittänyt molemmille kuin hihattomat paidat, tein sitten sellaiset. Tytölle tosin mekkomittaisena. Onnistui jo ihan kivasti, vaikka opittavaakin vielä on.  Ja näin hauskalla kankaalla täytyisi olla jo ihan surkea ompelija, jos ei saisi kivan näköistä aikaiseksi. Tytöllä on kuvassaa ihana mökötysilme. Ei johdu kuvattavana olosta vaan siitä, että kuvasin kerrankin kuvaukselle suosiollisen pojan ensin.

Pilvitunika ja perhoslegginsit

Tytölle tein pilvitunikan samalla kaavalla kuin aikaisemmin tekemäni hevostunikan. Tämä onnistui ihan kivasti, vaikka kaula-aukkoa mietinkin pitäisikö se tehdä uusiksi. Ehkä se menee noinkin, vaikka vähän tiukka onkin. Malli väsähti pipokuvauksissa, joten tästä en saanut kuvia kenenkään päällä. Itselleni tai miehelle en viitsinyt sitä pukea.

Siskon tytölle tein syntymäpäivälahjaksi perhoslegginsit perhospipon kaveriksi. Näidenkin tekemisessä oli omat ongelmansa. Minun ompelemiseni ja onnistumiseni tuntuu aina olevan kauhean tappelun ja väännön takana. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja huolin kyllä nä mä omalle tytölleni, jos ei siskon tytölle kelpaa. Vaikka luulen kyllä että kelpaa. Ensin en olisi millään jaksanut tehdä aplikaatioita. Se tuntui kauhealta ylimääräiseltä säätämiseltä, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen, että sekin säätäminen tuli tehtyä. Näistä tuli oikein raikkaat ja persoonalliset.

Pojallekin sain vihdoin valmiiksi aikoja sitten aloittamani punaiset joustofroteeleggarit. Kankaana sama kuin hevostunikassa. Tuntui tykkäävän niistä jalassa, vaikkei parempaa kuvaa antanutkaan ottaa. Tai hyvähän tuokin on. Tyttö tykkää enimmäkseen poseerata, poika ei yleensä pyydettäessä suostu edes pukemaan vaatteita saati olemaan kuvassa.
Osa samaan aikaa vaiheissa väsätyistä odottaa vielä ompelua. Kaikesta vääntämisestä ja vaikeuksista huolimatta, alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että ehkä minä osaankin. Ainakin vähän. Ja tekiessä oppii lisää :)

Hullu hatuntekijä

Kaikki alkoi siitä, että tuli kevät ja huomasin etteivät korvaparkani sietäneet enää vähäistäkään kylmyyttä ja tarvitsisin kevätpipon. Näppäränä ihmisenä päätin ommella sellaisen, kun sopivia kankaitakin tuntui löytyvän. Piposta tulikin ihan käyttökelpoinen, mutta ei se aivan onnistunut. Lisäksi lapset halusivat omansa. Ei siis auttanut muu kuin mennä kangaskauppaan pipokangasta ostamaan.

Oman piponi tein samalla mallilla. Kuvassa se vain on paremmassa päässä. Tämä onnistui jo yli odotusten. Kiitos tässä blogissa olleelle ohjeelle, vaikka ohjeenkin kanssa jouduin pähkäilemään, kun pieni pääni ei vain voinut käsittää. Selvisi se lopulta, kun väänsin sen itselleni rautalangasta. Tytön pipo on samalla mallilla, kangas vain eri ja kuvana kukka. Tein sitten siskon lapsillekin omansa, isommalla kuvana tähti ja pienemmällä perhonen.

 Pojan pipoon muutinkin sitten kaavaa hiukan. Poikakun piti ennen oman piponsa valmistumista päässään ikivanhaa, sysihirveää hiippalakkista talvipipoa, jossa kuitenkin oli jotain pojan luonteelle ominaista. Tämä pipo tietenkin koiran kuvalla, kuinkas muuten. Sivukuvassa näkyy myssyn muoto, joka onnistui aika hyvin, vaikka mallia saakin ehkä vielä hioa. Myssy voisi olla hieman pidempi ja alaosaa saisi ehkä muokata lyhyemmäksi. Hyvä tuo on noinkin. Kuvissa vain hieman rytyssä, koska poika ei antanut asetella myssyään.

Näiden hattujen tekemisessä oli todellista tekemisen iloa ja etenkin sitä onnistumisen iloa. Käyttäjätkin rakastavat omiaan, toivottavasti siskonkin lapset pitävät omistaan ja hatut ovat sopivat. Yksi hattu vielä odottaa tekemistä, koska minulla ei ollut keltaista kangasta aplikaatioon. Tai oikeastaan kaksi. Taidan itsellenikin tehdä tuollaisen vaalenapunaisen raidallisen. Hattujen teko oli oikeastaan niin kivaa, että jos haluatte itsellenne voin jossakin vaiheessa koittaa väsätä, jos laitatte päänympäryksiä sekä väri että kuvatoiveita tulemaan :)

Hämähäkkihousut ja heppatunika

En vieläkään luota ompelutaitoihini. Tuskin luotan koskaan ja sen takia, minun täytyy kokeilla kaavaa kuin kaavaa ensin jostain ei niin kivasta kankaasta. Näistä housuista tuli kuitenkin ihan kivat ja seuraavia ajatellen opinkin jotain. Taskujen paikat kannattaa merkitä huolella, niin ei valmiisiin housuihin tarvitse alkaa siirtämään toista taskua ja välttämättä lahkeeseen ei tarvitse lisätä niin paljoa ylimääräistä. No, menevätpä pidempään.

 Yksi iso ongelmani on, etten voi edes harjoitellessani tehdä vain mitään perusjuttuja. Menin sitten aplikoimaan taskuihin hämähäkinverkot ja itse häkinkin. Tämän tein tietenkin ennen taskujen ompelua. Poika ainakin tykkää ja kai näitä kodin ulkopuolellakin kehtaa pitää. Seuraaviin muutin kaavaa hieman. Ne ovat paremmasta kankaasta, että saa nyt nänähdä mitä niistä tulee, ovat odottamassa ompelua, kuten lukuisat muutkin projektit.

Tyttö sai tunikan itse valitsemallaan aiheella. Tätä ompelin yhtenä päivänä neljän tunnin yöunilla. Kumman hyvin sitä jaksoi keskittyä yhteen asiaan ja kärsivällisyyskin riitti. Kaula-aukon jouduin ompelemaan kertaalleen uudelleen, mutta tulipahan taas opittua jotain kaula-aukon ompelusta. Ja neiti piti mekostaan. Ihan kiva tuo varmaan on kesällä.

Tässä vielä yhteikuva. Poika tietenkin pukenut housut väärinpäin. Ilmeisesti niitä kuuluu pitää hänen mielestään noin päin. Kuvien laatuun pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Tehdä näille tekeleille ihan oma kuvausnurkkaus ja muokata niitä sitten koneella. Nykyinen kone on vain aivan liian hidas minkäänlaiseen kuvan käsittelyyn.

Housut ovat siskoltani saamaa collegea ja paita Eurokankaan joustofroteeta. Pala maksoi alle viisi euroa ja tein siitä leggaritkin.