Suosikkikirjailijoita

Välskärin kertomukset sai minut kuvaamaan ja listaamaan suosikkikirjailijani omasta kirjahyllystä. Muitakin suosikkeja toki on, mutta kaikkea ei ole vielä omana. Toivon, että Välskärin kertomuksetkin päätyvät suosikkeihini, mutta niiden viereltä löytyy myös muuta suosikkikirjallisuuttani.

Ensimmäisenä tulee tietenkin Tolkien ja Taru Sormusten Herrasta. Tiesin jo ala-asteikäisenä, että siinä on kirja, joka minun tulee lukea. Kuudesluokkalaisena sen luinkin. Aloitin Hobitilla ja jatkoin suoraan taruun. Nämä olen lukenut muutamaan kertaan uudestaankin. Tarun kertaalleen englanniksi, Hobitin jostain syystä vain suomeksi.

Seuraavana onkin sitten J.K. Rowlin ja Harry Potter-sarja. Valitettavasti minulla on sarjasta omana vain ensimmäinen osa ja kaksi viimeistä. Tämä on uudestaan lukulistani kärjessä, mutta haluan kaikki osat omaksi ennen lukemisen aloittamista, koska en halua hakea niitä kirjastosta. Potterit olen lukenut vain englanniksi ja haluaisin ne samoilla kansilla kuin jo omistamani osat, joten uudelleen lukemisen toteutumiseen voi kulua hetki aikaa. Potterin suhteen olin alkuun hyvin epäileväinen. En uskonut sen olevan niin hyvä. Onneksi kokeilin ja olin väärässä.

Potterin vieressä on Walter Moersin kirjoja. Näistä minulla taitaa olla kaikki suomennetut lukuunottamatta kirjoja Huviretki hukkateille ja Hurja matka halki yön. Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/2 elämää oli vain kirja, josta tiesin jo nimestä, että se pitää lukea. Olin sen ensimmäinen lainaaja kirjastosta ja sen lukemisen jälkeen Moersin kirjat ovat löytäneet tiensä hyllyyni. Rumo on aivan mahtava ja Uinuvien kirjojen kaupunki uskomaton.

Moersin vierestä löytyy Susan Cooperin Pimeä nousee-kirjasarja pokkareina. Se on tietenkin alkuperäiskielinen. Nämä ovat itse asiassa miehen kirjoja. Ostin ne hänelle joskus lahjaksi. Pimeä nousee-sarjan vieressä on Michael Enden Tarina vailla loppua. Koskaan en Enden Momosta suuresti välittänyt, mutta Tarina vailla loppua ja Mielinkielinliemi ovat suosikkejani. Enden jälkeen näkyy vilaus vielä Gabriel Knight-kirjoista, jotka perustuvat saman nimiseen pelisarjaan. Sarjan kolmannesta pelistä ei koskaan tehty kirjaa, mikä on mielestäni harmi.

Suojasää

Suojasään voimin viimeisteltiin joka vuotinen liukumäki. Tänä vuonna se on entistä hienompi. Siinä on kaksi mutkaa ja vauhtia riittää, pyöröliukurilla ainakin. Lämmenneiden ilmojen myötä vilukissa poikakin viihtyy paremmin pihalla. Hän ei ole suuremmin talviurheilun ystävä. Seuraavassa kuvassa näkyvä mailakaan ei ole maila, vaan pojan omien sanojen mukaan kilpi, jonka tulkitsin kirveeksi. Hyvin se sillä yritti pilkkoa mäen kappaleiksi.

Tyttö viihtyy paremmin mäessä ja kaipaisi luistelemaan ja hiihtämäänkin. Laiska äiti ei vain saa aikaiseksi viedä. Luistelusta en itse niin välitäkään, mutta hiihdosta pidin. Nyt sain papan vanhat suksetkin, että voisi hyvin lähteä ladulle. Monot on vain turhan isot, mutta kai niilläkin pärjää kunnes jostain löytää sopivat. Nuo kun eivät ole mitkään modernit uudet siteet, joihin voi ostaa monot kuin monot kaupasta.

 Suojasäiden myötä tehtiin myös näitä perinteisiä lumiveistoksia. Tällä kertaa lapset halusivat Yoshin Super Mario peleistä. On kai tuossa ötökässä hieman samaa näköä. Istuin osa jäi vain liian kapeaksi ja Yoshin häntä katkesi saman tien. Se korjattiin, mutta pää koki myöhemmin saman kohtalon. Lapset sitä ihan hyvin paikkailivat. Yoshi taitaa nyt lopputalveksi jäädä hieman pieni päisemmäksi.

Valmistuneita käsitöitä

Valmistuneita käsitöitä riittääkin sitten kunnolla. Joulun alla en juuri ehtinyt näitä tänne kirjaamaan. Ensimmäisenä rivi Marioita, joista kaksi meni tuttavalleni ja kolmas jäi kotiin. Näille on työnalla seuraksi Luigi ja Yoshi, mutta niiden valmistumista saa vielä odottaa. Tällä hetkellä tekisi mieli vaihtaa puikko koukkuihin ja kutoa vaihteeksi jotain.

 Sitten vuorossa joululahjaksi ommeltuja. Sain äidiltäni verhoja ja koska meillä ei verhoja tarvittu, muokkasin ne tytölle pussilakanoiksi. Valkopohjaisesta kankaasta on kaksi tyynyä ja samaan pakettiin ompelin tytölle palakankaana ostetusta Disneyn prinsessakankaasta tyynyliinankin. Näissä kyllä kelpaa nukkua, mutta ihan heti en ala lakanoita ompelemaan, isoja kankaita on sen verran hankala käsitellä.

Seuraavana vuorossa ovat kettu ja myyrä. Nämä suunnittelin opiskeluaikana ja nyt ajattelin kokeilla jämäpaloista, että vieläkö näitä osaa ommella. Hyvin tuntui sujuvan. Näiden lisäksi olen suunnitellut jäniksen, ilveksen ja myyrän, mutta niiden uusinta painokset vielä odottavat sopivampia kankaita ja enempää aikaa.
Nämä olivat lasten Tapaninpäivän lahjat. Minulla on ollut tapana antaa lahjoja omana syntymäpäivänäni. Ihan hyvän vastaanoton saivat, vaikka sitten melkein heti unohtuivatkin. Onneksi muistin korjata talteen ja ottaa kuvat, ennen kuin joutuivat kovempaan kulutukseen. En osannut päättää kumman antaisin kummalle, joten annoin ne yhteisinä. Jotenkin se vain meni niin, että tyttö omi myyrän ja poika ketun ja vaihtaa niitä ei voinut.

Tämänkin tein valmiiksi aikoja sitten ja se on käynyt pesussakin jo useammin. Tänään sitten innostuin ompelemaan siihen taskun ja taskuun Hello Kittyn. Ihan kiva haalari tuosta tuli. Saa nähdä miten tasku käyttäytyy ensimmäisen pesun jälkeen. Onneksi taskun saa tarvittaessa poiskin ja tyttö oli tyytyväinen huppuhaalariinsa ilman taskuakin. Kankaana on Eurokankaasta ostettu college.

Oma paita, jossa aplikointina siili Siilit ja Sienet kankaasta. Tuo on ihanan pehmeää ja venyvää trikoota. Ihan suosikkipaitani. Tämäkin valmistunut haalarin kanssa samaan aikaan, tänään vain innostuin aplikoimaan siilin paitaan. Tästä ja edellisestä olisi saanut paremmat kuvat, jos olisi kuvannut ne puettuina, mutta en jaksanut alkaa houkuttelemaan tyttöä tai suostuttelemaan miestä kuvaamaan, kun kyseessä on ihan perusvaatteet kuitenkin.

Viimeisenä korjausompelus, joka kyllä kuvassa näkyy huonosti. Muuten hyvissä housuissa - eli sellaisissa, jotka pojallakin pysyvät jalassa, tuolla tahtoo kaikki housut olla vyötäröltä liian isoja - oli pieni reikä, jonka innostuin paikkaamaan siiliaplikaatiolla. On muuten sama siili kuin ylemmässä paidassa. Nuo ovat niin suloisia, että pakko ne on kaikki käyttää. Yhtään ei saa laittaa hukkaan.

Välskärin kertomuksia

Ehdin eilen poikkeamaan divarissa. Etsin sieltä puuttuvia Anni Swanin koottuja, Arnellin perhe ja Pauli on koditon. Näitä ei tietenkään löytynyt, mutta löytyipä jotain muuta, jota olen kaivannut luettavakseni ja jonka nyt sain omakseni.

Muistan mummoni kertoneen, että heillä oli nuoruudessaan tapana jouluisin lukea ääneen Välskärin kertomuksia ja mummun sitä suositelleen. Meillä oli toisinaan mummun kanssa tapana puhua kirjoista ja tämän perusteella väittäisin, että kirja makumme kävi yksiin ainakin suurimmaksi osaksi. Siitäpä syystä Välskärin kertomuksetkin päätyi lukulistalle, josta se jostain syystä nousi mieleen viime joulun alla. Ehkä syynä oli mummulta äidin kautta itselleni kulkeutunut Monte Criston kreivi, jonka sivuilta jännittävän tarinan lisäksi löytyi mummun ja äitini kirjoittamia lyhyitä merkintöjä silloisesta elämästä.

Mummun kappaleet Välskärin kertomuksia meni enolle, mutta divarista löysin saman painoksen. Tästä ei varmaan mummun merkintöjä löydy, mutta ehkä siihen on joku toinen lukija jättänyt jälkensä.

Hyllystä nämä kirjat saivat paikan mummulta äidin kautta minulle kulkeutuneiden Dumasin Kolmen muskettisoturin ja Monte Criston Kreivin ja Anni Swanin koottujen teosten välistä.

Minä sitten rakastan vanhoja kirjoja. Ja kirjoja ylipäätään.