Päivä 25: Henkilö johon sama(i)stun eniten

Minä en kauheasti samastu (samaistu?) henkilöihin. Näin kun ajattelen asiaa en niinkään lue samastuakseni henkilöihin vaan kokeakseni erilaisia asioita, erilaisesta näkökulmasta, oppiakseni uutta ja näkemään eritavalla.

Diana Wynne Jonesin kirjasta House of Many Ways jo mainittu Charmaine on ollut yksi helpoimmin samastuttavista. Charmainen tapa toimia ja ajatella oli hyvin lähellä omaani. Pitäisikin lukea tuo kirja uudestaan.

Myös Sormusten herran Eowyn on yksi henkilö, johon jos en ole pystynyt samastumaan, niin olen ainakin aina ymmärtänyt. Olen ymmärtänyt vangituksi, ansassa, olemisen tunteen ja kaipuun kunniaan ja suuruuteen. Ja Eowynin kautta pitkälti opin, ettei suuruus ja kunnia ole aina sitä, mitä sen odottaisi. Minä en ole vain lainkaan Eowynin kaltainen. Minulta puuttuu hänen luonteensa jalous ja urheus.

Päivä 24: Kirja jonka toivoisin useamman ihmisen lukeneen

Tämä on vaikea. Mielestäni suurin osa ihmisistä lukee liian vähän kirjoja. Minäkin luen liian vähän. Mutta mikä sitten olisi sellainen kirja, joka useampien ihmisten olisi pitänyt lukea. On paljon kirjoja, joita suosittelen kaikille mm. Potterit, Sormusten herra, His Dark Materials... Ne ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, että haluaisin suoda saman mahdollisuuden muillekin.

Hyviä kirjoja on vain yksinkertaisesti liikaa. Ehkäpä siksi vastaankin tähän Jane Jensenin Gabriel Knight-kirjat, Sins of the Fathers ja The Beast Within. Kolmatta osaa peleistä ei koskaan kirjaksi tehtykään, vaikka se ehkä sarjan peleistä onkin paras. Nämä kirjat haluaisin ihmisten lukevan, jotta he enemmän ymmärtäisivät pelejä. Että pelit eivät ole vain tylsää aivotonta viihdettä, vaan voivat todella olla lukemiseen verrattava avartava kokemus.

Päivä 23: Kirja jonka olen halunnut lukea jo kauan

Kauan sitten, lapsuuden viattomuudessa ja nuoruuden uskossa kaiken mahdollisuuteen, uskoin, että voisin lukea kaikki maailman kirjat - tai ainakin suomenkielelle käännetyt Sitten minuun iski tietoisuus kirjojen määrästä ja hienon aikeeni mahdottomuus. Jouduin karsimaan lukemisiani, yritin keskittyä vain niihin hyviin kirjoihin, jotta rajallinen aikani tulisi hyvin käytetyksi.

Suurin osa sellaisista kirjoista, jotka olen aikonut joskus lukea, mutta en ole vielä ehtinyt, on maailmankirjallisuuden klassikoita. Olen halunnut kokeilla Dickensin kirjoja ja olen suunnitellut lukevani Danten Jumalaisen näytelmän. Vaikka päätinkin keskittyä vain niihin hyviin kirjoihin, koen lukemisella olevan viihdyttämisen lisäksi myös sivistävän tarkoituksen ja siksi haluaisin lukea myös klassikoita. Helposti myös lukeminen muodostuu hyvin yksipuoleiseksi ja aina välillä on hyvä poiketa siitä itselle tutuimmasta kirjallisuuden genrestä. Sillä tavalla löytää uusia tuttavuuksia, kuten ne Välskärin kertomukset, jotka, jos en niitä olisi jo lukenut, olisivat olleet yksi tämän päivän kirjoista.

Päivä 22: Suosikkikirjani omasta hyllystä

Taru sormusten herrasta on jo tullut käsiteltyä. Se löytyy omasta hyllystä englanniksi ja suomeksi samoin kuin hobittikin. Suosikkejani kaikki. Moersin kirjoistakin on ollut puhetta, niistä omistan Rumot, Uinuvien kirjojen kaupungin ja Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää. Topeliuksen Välskärin kertomuksetkin ovat olleet yhden päivän teemana, kuten myös Harry Potter, joita omistan kolme, ensimmäisen osan ja kaksi viimeistä. Suosikkisarjanani mainitsin omana hyllystä löytyvän Dark is Rising sarjan. Tosin oikeasti se on miehen. Ostin sen hänelle joskus lahjaksi, mutta kirjojen kohdalla kaikki minun omat hyvät kirjani ovat minun omiani ja miehen hyvät kirjat ovat minun kirjojani tai korkeintaan yhteisiä.

Minulla on omina kirjoja, joista en niin välitä, mutta enimmäkseen ostan niitä, joista pidän. Mainitsemisen arvoisina hyllystä löytyy yllämainituiden lisäksi mm.
Neil Gaimanin Newerwhere, Coraline, The Graveyard book,
Gaimanin ja Pratchetin Good Omens,
Dumasin Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston Kreivi,
Holdstockin Alkumetsä, Lavondyss, The Bone Forest, Hollowing ja Gate of Ivory,
Milnen Nalle Puh sekä suomeksi että englanniksi,
Marita Lindquistin Kummitukset karkuteillä ja Harmilliset hansikkaat,
Lewisin Narnia,
Maijaliisa Kauppisen Mössö urhoollinen ja Lea Pennasen Piilomaan Pikkuaasi,
Philip Pullmanin His Dark Materials,
Anni Swanin koottujen kertomusten yhdeksän ensimmäistä osaa...

Pitäisikö näistä muka osata valita yksi suosikki? Eikö tämän päivän tarkoituksena ollutkaan kirjoittaa ylös kaikkia omasta hyllystä löytyviä suosikkeja? En minä ihan kaikkia listannut

Päivä 21: Suosikkikirjani lapsuudesta

Tämä oli yksi helpoimmista valinnoista. Se on itsestään selvästi Lucy Kincaidin Jokilaivan tarinoita. Suosittelen tutustumaan, jos ette ole tutustuneet. Sain tämän joululahjaksi ollessani noin 5-vuotias. Sitä luettiin iltasatuna minulle, pikkuveljelleni ja vielä pikkusiskolleni. Tämä kirja on kovia kärsineen näköinen, mutta edelleen hyvin rakastettu. Hankin siitä kuitenkin varmuuden vuoksi kaksoiskappaleenkin. Kaksoiskappaleen löytäminen oli kyllä hankalaa. Tämä kirja ei ole todellakaan helposti saatavilla.

Kirjan tarina on todella viehättävä ja kuvitus on lumoavaa. Minä niin pidän tästä kirjasta.

Itse luin sen vasta myöhemmin ja taisin lukea sen ääneen puolisollenikin.

Päivä 20: Suosikki rakkausromaanini

Rakkausromaanit eivät ole minun juttuni. Minusta rakkauden pitää olla sellaista kuin Victor Hugon kirjassa Pariisin Notre Dame, jossa lähes kaikki kuolevat lopussa ja nekin jotka eivät kuole ovat vähintään jonkin asteisia sekopäitä. Mutta Pariisin Notre Damea ei ehkä kuitenkaan lasketa rakkausromaaniksi.

L.M.Montgomeryn Sininen linna sen sijaan varmaan lasketaan tähän genreen kuuluvaksi. Sen lukemisesta on kauan, mutta jotenkin se painui mieleen. Olinhan toki lukenut Annat ja etenkin Runotytöt jo ennen sitä. Pidin Sinisen linnan huumorista ja päähenkilöstä, johon ainakin silloisen minäni oli suhteellisen helppo samastua. Juonikin oli varsin hauska, en tiedä kuinka tyypillinen, koska luen niin vähän tämän tyypin kirjoja.

Sininen linna on uudestaan lukulistalla. Kunhan saan aikaiseksi.

Saanko esitellä: Vikke

Sekalaisen laumamme uusin jäsen Vikke, tunnetaan myös Tiuhtina. Vikke muutti meille torstaina 12.5. Kotimatka meni hyvin pennun enimmäkseen nukkuessa. Kotona isot pojat hieman rähinöivät uuden tulokkaan kunniaksi, mutta nyt lauma alkaa asettua. Jeti on ottanut isällisen ärhäkän asenteen ja komentaa pentua joka välissä.

Isoeno Joxer löysi sisäisen pentunsa ja nautti, kun kerrankin oli joku, jolle se pärjäsi karkuun juoksemisessa ja painissa. Vikestä Joxer on kaikista paras leikkikaveri. Ne käyvät vuorotellen pyytämässä toista leikkiin ja Joxer juoksee aina sohvalle karkuun, kun kyllästyy Viken riehumiseen.

Ruoka ei Vikelle vielä ole kamalasti maistunut. Uudessa kodissa on kai liikaa kaikkea jännittävää ja mielenkiintoista. Tai sitten pentukin vain haluaa olla iso poika ja syödä samalla paikalla kuin talon muut koirat, koska kun laiton Viken ruokakipon Jetin ja Joxerin kuppien paikalle jo maistui ruoka pennullekin.

Tätä tämä arki on nyt vähän aikaa. Täältä löytyy lisäkuvia kiinnostuneille.

Päivä 19: Suosikkikirjani elokuvana

Päivän kirjaksi valitsen Velhon ja leijonan Narnia-sarjasta. Narnia on ensikosketukseni fantasiaan, ja luulen, että Narnia-kirjojen sivuilta olen saanut ensi kosketukseni myös Sormusten herraan. Velho ja leijona ei ole suosikkini sarjasta, pidin enemmän Hopeisesta tuolista ja Hevosesta ja pojasta ja Taikurin sisarenpojasta. Nämä eivät kuitenkaan vielä ole ehtineet elokuvaksi asti, vaikka sitä toivonkin.

Elokuva oli mielestäni ihan onnistunut tavoittamaan Narnian taian ja se on hyvin kaunis katsella. Ei se kuitenkaan aivan tavoita sitä, mitä se oli ensi kerran lukiessa. Luin Narnia-sarjan aikuisiälläkin, juurikin elokuvien innoittamana, ja vaikka Narnian maailma yhä lumosi, jotain sen taiasta oli kadonnut.

Päivä 18: Kirja, joka aiheutti pettymyksen

Kirja, joka ensimmäisenä tulee mieleen, on jo aikaisemminkin mainittu Stephanie Meyerin Houkutus. Se olisi voinut olla enemmän. Mutta koska se on kuitenkin jo mainittu, joudun miettimään vähän pidempään. Jotta kirjaa voisi kutsua pettymykseksi, sille pitää olla jotain odotuksia. Yleensä luen kirjat sen kummemmin etukäteen miettimättä, mitä kirjoilta odotan.

Jonkin asteiseksi pettymykseksi voi ehkä kuitenkin laskea Brandon Mullin Myyttihovin. Se oli ihan sujuvaa nuortenfantasiaa. Pidinkin siitä jopa ja luin jatko-osankin ja luen varmaan vielä seuraavatkin, mutta siitä jäi kuitenkin puuttumaan jotain. Se olisi voinut olla paljon enemmän.

Päivä 17: Suosikkilainaukseni suosikkikirjastani

Suosikkikirjastani en muista yhtäkään lausetta. Siellä on hienoja ja mieleenpainuvia asioita, mutta en ole koskaan vaivautunut kirjoittamaan niitä ylös ja muistamaan sanatarkasti. Siksipä valitsenkin kolme muuta lainausta toisista suosikeistani.

"Tulemme tähdistä ja tähtiin käy tiemme. Elämä on vain matka tuntemattomaan."

Tämä on Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupungista. Samasta kirjasta löytyi toinenkin mieleen painunut ja minulle läheinen. Se on kahden henkilön vuoropuhelusta:

"Danzelot: 'Yksi asia vielä, joka sinun täytyy ottaa huomioon: tarinan alun ei ole niin väliä. Eikä lopun. '

Minä: 'Vaan?'

Danzelot: 'Vaan sen mitä sillä välillä tapahtuu.' "

Uinuvien kirjojen kaupungin päähenkilö on nuori Hildegunst von Mythenmetz, joka lähtee Uinuvien kirjojen kaupunkiin etsimään inspiraatiotaan. Jos tässä 30 päivän lukuhaasteessa kysyttäisi mieluisimpia paikkoja, olisi Uinuvien kirjojen kaupunki yksi minulle läheisimmistä. Olen nähnyt siitä useasti untakin jo ennen kirjan lukemistakin.

Kolmas lainaus on Neil Gaimanin kirjasta Newerwhere:

"If this is all there is, then I don't want to be sane."

En enää tarkalleen muista, mihin se kirjassa liittyi, mutta se kertoo paljon siitä, miten suhtaudun tähän maailmaan. Jos tällä maailmalla ei ole tarjota muuta kuin työtä, raatamista, huolia ja taatusti konkreettisia asioita, niin ennemmin minä kuljen täysjärkisyyden ja hulluuden häilyvällä rajalla ja uskon lohikäärmeisiin, taikuuteen ja kaikkeen näkymättömään. Siten elämä on paljon mielekkäämpää.

Päivä 16: Suosikki naishenkilö

Tähän on helppo vastata Philip Pullmanin Universumien tomu-trilogian Lyra. Lyrassa oli jotain. Hän oli uskalias, haaveilija, joka seisoi sanojensa takana. Tosin Lyra oli vasta tyttö, että lasketaanko tuo naishenkilöksi sanan varsinaisessa merkityksessä. No, naispuolinen henkilöainakin. Toinen suosikkihahmoni on Diana Wynne Jonesin kirjasta House of Many Ways. Charmainista pidän, koska tapahtuipa mitä tahansa hän mieluummin käpertyy sohvannurkkaan lukemaan kirjaa.

Paljon pidin myös Välskärin kertomusten huimapäisestä Ester Larssonista. Sormusten herrasta suosikki naishahmoni on Eowyn, mutta palataan Eowyniin jonain toisena päivänä lisää.

Päivä 15: Suosikki mieshenkilö

Tähän vastatakseni minulla pitäisi olla parempi muisti ja seuraavan päivän aihe on helpompi. Jostain syystä muistan paremmin naispuoliset kuin miespuoliset henkilöt.

Miesmakunikin on todettu hieman omituiseksi. Mikään kovin perinteinen eikä tavallinen ei vetoa minuun.

Pidin paljon Walter Moersin hahmoista Rumo ja Kapteeni Sinikarhu. Ne ovat mieshenkilöitä, viakkeivät ihmismiehiä olekaan. Samoin pidin Sormusten herran Merristä ja Pippinistä ja Gandalfista. Ja yksi ikisuosikeistani on Vaahteramäen Eemeli.

Päivä 14: Suosikkikirjani suosikkikirjailijaltani

Tämän päivän kirja ei ole varmaan mikään yllätys. Taru sormusten herrasta. Luin sen ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. Minä vain tiesin, että minun tarvisee lukea se. Saattaa olla, että Narnia-kirjojen lopussa oli mainittu Hobitti ja Taru Sormusten herrasta ja olin sieltä saanut sen päähäni. Minä vain tiesin, että minun on luettava se.

Muistan lukeneeni sitä koulutunneilla ja olleeni tavattoman närkästynyt niillä tunneilla, joilla en voinut lukea. Kun luokka laitettiin pimeäksi ja katsottiin jotain videota. Muistan millaisen vaikutuksen kirja teki. Se vei minut kokonaan, eikä paluuta ole ollut.

Hobitin luin tietenkin ennen Tarua sormusten herrasta ja pidin tietysti siitäkin. Sen olen lukenut melkein yhtä monta kertaa kuin Tarun sormusten herrastakin. Silmarillionin olen mielestäni lukenut vain kerran. Kuudennella se jäi kesken. Se oli silloin liian vaikeatajuinen minulle. Tarkoituksena olisi lukea se piakoin uudestaan. Olen lukenut myös Tolkienin lastenkirjoja sekä kuoleman jälkeen julkaistuja teoksia. Lastenkirjat ovat hauskoja ja osin tyystin erilaisia. Hurinin lapsistakin pidin, se oli huikea, mutta Taru Sormusten herrasta etsii vielä vertaistaan.

Päivä 13: Suosikkikirjalijani

Tämä päivä on helppo. Tähän on vain yksi mahdollinen vastaus. Toki on muitakin hyviä kirjailijoita, jotka lasken suosikeikseni, mutta vain yksi on selkeästi ylitse muiden.

J.R.R. Tolkien. Luin Hobitin ja Tarun sormusten herrasta ollessani kuudennella luokalla. Sen jälkeen olen lukenut ne useasti uudestaan. Narnian lisäksi en muista lukeneeni ennen Tolkienia muuta fantasiakirjallisuutta. Tolkienin kirjojen jälkeen paljonkin, mutta eihän Eddings, Hobb tai Weis&Hickman Tolkienin jälkeen tuntuneet kovin kummoisilta. Tolkien määritti sen, millainen on hyvä fantasiakirja.