Päivä 12: Kirja josta pidin, mutta en pidä enää

Kun lukee paljon, tulee aina kirjoja, joista lukiessa pitää, mutta alkaa myöhemmin hieman kyseenalaistamaan kirjan hyvyyttä. Kirja pitäisi lukea ja arvioida uudestaan, mutta jos epäilys sen hyvyydestä on jo päässyt iskemään, on hyvin hankala antaa aikaa kirjalle, josta epäilee, ettei enää pitäisikään. Selkeimpinä mieleen ei ehkä nouse niinkään kirjat kuin kirjailijat, esimerkkeinä vaikka Stephen King, jota nuorempana luin paljonkin ja sitten vain kyllästyin, ja David Eddings, jonka Belgariad oli ensimmäisiä lukemiani fantasiakirjoja, joissa nuori poika kohoaa suuruuteen. Pitkään on ollut mielessä, että näille pitäisi antaa uusi mahdollisuus, ja siksi näiden kirjailijoiden tuotokset eivät pääsekään päivän kirjaksi.

Sen sijaan valitsen äitini kirjahyllystä löytyneen Virginia Andrewsin Pimeyden kukat. Kannen kuva oli hyytävä ja muistan katselleeni sitä usein lapsena. Kirjan luinkin heti kun tulin sopivaan ikään. Se oli jännittävä, huima ja aivan kamala. Kirjallisesti ei mitään kovin suurta. Sitten luin muutakin Andrewsia, mm. Pimeyden kukkien jatko-osia. Se vähä mikä Pimeyden kukissa oli ollut hyvää, oli kyllä niissä muissa kirjoissa vesitetty oikein kunnolla.

Saatan lukea Pimeyden kukat vielä joskus uudestaankin. Se on kuitenkin osa menneisyyttäni. En kuitenkaan usko, että se nykyään tekisi juurikaan vaikutusta. Ja luulen, että jos olisin tähän törmännyt vasta aikuisiällä, olisi tämä kirja jäänyt lukematta.

Päivä 11: Kirja jota vihasin

Vihata on hyvin vahva sana, enkä kai nyt aivan varsinaisesti mitään kirjaa vihaa, vaikka päivän valintani kohdalla se on hyvin lähellä. Stephanie Meyerin Houkutus.

Myönnän olin ennakkoluuloinen jo ennen lukemista. En todellakaan ymmärtänyt kirjasta vouhkaamista. Olin kuitenkin ollut väärässä Pottereidenkin suhteen, joten ajattelin antaa tällekin mahdollisuuden, ennen lopullisen tuomion antamista.

Tämä oli totaalista roskaa. En ole vieläkään päässyt yli sen käsittämättömästä huonoudesta. En ymmärrä, miten järkeviksi lukemani ihmiset voivat pitää tätä hyvänä. Tai käsittää kirjan hahmojen perään huokailua.

En tiedä, miten kirja pitäisi luokitella. Fantasiaa se ei ole. Fantasiaelementit ovat aika päälle liimattuja. Ehkä tämän kirjan genre ei vain ole minua varten. Tai ylipäätään tämä kirja.

Päivä 10: Suosikki klassikkoni

Suosikki klassikokseni valitsen Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Muina hyvinä ehdokkaina olisivat olleet Dumasin Kolme muskettisoturia tai Monte Criston kreivi. Monte Criston kreivin lukemisesta ei ole pitkäkään aika, mutta Kolmen muskettisoturin lukemisesta on jo tovi.

Välskärin kertomuksia on niitä kirjoja, joista ei saa tarpeekseen edes luettuaan kolme noin 800 sivua käsittävää nidettä. Olisin halunnut tietää, miten tarina siitä jatkuu. Mitä henkilöille ja heidän jälkeläisilleen tapahtuu.

Pidin myös vanhahtavasta suomesta. En voisi kuvitellakaan Välskärin kertomuksia uudempana suomennoksena.

Päivä 9: Kirja josta ajattelin, etten pitäisi, mutta pidinkin

Hieman vapaa suomennos päivän aiheen englanninkielisestä versiosta A book you thought you wouldn’t like but ended up loving, mutta olkoon. Tämä kirja on ehdottomasti Harry Potter and the Philosopher's Stone. Olin hyvin ennakkoluuloinen kirjan suhteen. Se ei voinut mitenkään olla niin hyvä, koska se oli niin suosittu. Koska halusin tietää, mitä kritisoin ja miten kritisoida, olin pakotettu lukemaan ensimmäisen osan ja huomaamaan olleeni väärässä.

Pidin kirjasta. Olin ehdottoman vakuuttunut, että oma kutsuni Tylypahkaan oli hukkunut postissa.

Koiruuksia

Maanantaina käytiin katsomassa meidän Jetin lapsia. Omat lapset kotiutuivat hyvin pentulaatikkoon, vaikka ei tuo mikään pentulaatikko sanan varsinaisessa merkityksessä ollut. Jetille ja Ansalle tuli kolme pentua. Työniminä niillä on Pirre, Mikke ja Tiuhti.

Mikke

Pirre

 

Tiuhti

Pirre on tyttö ja Tiuhti ja Mikke poikia. Pennut olivat suloisia ja vieraskoreita. Ne vaikuttivat kamalan rauhallisilta ja kilteiltä, vaikka hyvin kokemuksesta tiedän, että tiibetinterrierit ovat pentuina oikeasti jotain aivan muuta.

Lapsista pennut olivat ihania. Poika ei olisi halunnut lähteä laisinkaan kotiin. Hyvin tuo olisi kyllä mennyt muiden pentujen joukossa. Poikahan on ollut pieni koira jo pennusta pitäen.

Päästäistä

Lapset kävivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa virpomassa. Ihan vain tuossa naapurissa ja sitten serkkujensa kanssa heidän naapurustossa. Ensi vuonna ehkä sitten kierretään omassa naapurustossa lähialueen taloja. Minulle perinne on vähän vieras. Olin aivan liian arka ja ujo, kiertääkseni soittamassa vieraiden ihmisten ovikelloja, mutta mikäpä siinä, jos lapset haluavat.

Tyttö oli perinteikkäästi noita ja pojasta tuli pupu, joka oli erityisen ylpeä töpöhännästään. Äiti oli ylpeä, että keksi lisätä hännän pukuun. Jäitte muuten paljosta paitsi, kun ette nähneet pupupojan hännän heilutusta. Se sai legendaariset mittasuhteet virvottuejen mummojen keskuudessa serkkujen kanssa. Poika on hassunhauska, höpöilijä, joka aina haluaa naurattaa kaikkia.

Pupun korvat oli tyttö askarrellut viime vuonna kerhossa ja hännän virkaa toimitti rullalle käärityt sukkahousut. Noidan asu löyty kokonaisuudessaan äidin vaatekaapista. Hame on vanha, eikä enää joka päiväisessä käytössä, vaikka voisi hyvin olla. Huivi on sen sijaan toimittanut kaulaliinan virkaa koko talven. Hattu ei ole ollut kuin satunnaisessa naamiaiskäytössä. Näytän ilmankin ihan tarpeeksi noita-akalta :D

Mutta ovat nuo kyllä hassuja ja hauskoja mukusuja. Kunhan nyt vain malttaisivat nukahtaa kaikelta sokerin syönniltään. Huomenna olisi tarkoitus suunnistaa Kuopioon katsomaan koiramme Jetin jälkikasvua.

Yoshit

Nämä ovat olleet valmistumassa kauan. Vihdoin sain valmiiksi. Toinen Yosheista menee siskon pojille, toinen jää omille mukusuille. Niiden mukaan näitä vain tarvittaisiin kotiinkin kaksi, jotta sekä Luigi että Mario saisivat oman dinosauruksensa. Heti en kuitenkaan jaksa alkaa uutta samanlaista väsäämään.

Ohje oli ihan hyvä, vaikka olisinkin tehnyt siihen itse joitakin muutoksia. Näistä oli myös hankalaa saada hyviä kuvia. Ovat oikeasti paremman näköisiä.

Päivä 8: Yliarvostetuin kirja

Tähän olisi helppo vastata jokin suosittukirja, jonka suosiota en ymmärrä, mutta suosio ei kuitenkaan ole mielestäni sama kuin arvostus. Sitten palataankin taas arvostuksen ongelmaan, enkä edelleenkään osaa määritellä arvostettuja kirjoja. Luen ehkä liian paljon viihteellisiä kirjoja. Helppoa olisi myös vastata jokin kirja, josta en niin pitänyt, vaikka sen ansiot ymmärränkin. Esimerkiksi Austenin kirjoilla on ansionsa, vaikka itse en niistä niin välitä (jos tälläistä saa sanoa Austen-foorumilla ), mutta niistäkin ymmärrän miksi niitä arvostetaan. Hankalaa.

Päivän kirjan löytyi vanhoja lukupäiväkirjoja selailemalla. Lukioikäisenä innostuin filosofiasta ja luin Jostein Gaarderin Sofian maailman. Se menetteli, mutta siihen se jäi.

Päivä 7: Vähiten arvostettu kirja

Minä en oikeastaan luokittele kirjoja sen mukaan, onko ne arvostettuja vai ei. Koko käsite on minulle jotenkin vieras, joten tämän kirjan valinta on hyvin vaikeaa. Tai oikeastaan ajattelin tehdä sen helpoksi ja valitsen kirjaksi Jack Yeovilin Warhammer-novellin Drachenfels. En tiedä miten suosittuja nämä ovat maailmalla, mutta uskoisin, että näitä luetaan lähinnä Warhammer-pelimaailmaan ja peleihin tutustuneiden kesken.

Drachenfels kertoo Genevievestä, vampyyristä, joka näyttelee itseään suositun näytelmäkirjailijan dramatisoinnissa Drachenfelsin tapahtumista. Tässä on jännittävä ja painostava tunnelma ja yllättäviä juonenkäänteitä. Ja vampyyrit ovat kunnolla vampyyreja. Eihän tämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta mielestäni Yeovilin Genevieve-sarja ansaitsisi enemmän arvostusta.

Mitä robotit syövät?

Kuulemma ruuveja ja pattereita. Pojan piti sitten kokeillakin. Koska meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, minkä kokoisen ruuvin robotti oli syönyt, käytiin kuvauttamassa pojan maha päivystyksessä. Pojan kuvaukset vaihtelivat puolesta sentistä kolmeen.

Kaksi senttiä pitkä ruuvi sieltä sitten löytyi. Nyt sitten odotellaan tuleeko luonnollisia teitä ulos. Meillä ei tänä vuonna yllätykset olekaan suklaamunissa...

Päivä 6: Kirja joka tekee minut surulliseksi

Tähän kirjaan voin vastata minkä tahansa Debi Gliorin Magiaa-sarjan kirjoista.

Itse kirja ei ollut lainkaan surullinen, vaan hauska. Pidin kirjasta tavattomasti. Siitä syystä, kun aloin odottaa kolmatta lasta, annoin sille työnimeksi Liru kirjasarjan perheen kolmannen lapsen mukaan. Meille ei tullut kolmatta lasta, vain kaksi kohdunulkoista raskautta. Ja siksi nämä kirjat saavat minut hieman surullisiksi.

Uskon, että luen nämä kuitenkin uudestaan, mutta todennäköisesti alkuperäiskielellä. Näin uskon pääseväni yli kirjojen yhteydestä omaan elämääni. Mutta sen aika on sitten myöhemmin.

Päivä 5: Kirja joka tekee onnelliseksi

Onko sellaista hyvää kirjaa, joka ei tee onnelliseksi? Kirjastossa tai kirjakaupassakin, kun näkee sen tutun hyvän kirjan hyllyssä, on kuin törmäisi vanhaan ystävään. Huulille nousee leveä hymy, ja päivä tuntuu heti paremmalta. Mutta mikä olisi erityisesti sellainen kirja?

Ehkäpä lapsuuden tuttuni Lucy Kincaidin Jokilaivan tarinoita. Siihen ei ikävä kyllä törmää kovin usein kirjastossa tai kirjakaupassa, mikä on harmi, sillä tarina on hyvä. Siinä on lämpöä, seikkailua, jännitystä, iloisuutta, haikeutta - no kaikkea sitä mistä onnellisuus koostuu. Se on kirja johon minulla liittyy hyviä kuuntelumuistoja, hyviä lukumuistoja ja nyt jo hyviä ääneen lukumuistojakin. Siinä on palanen lapsuuden unelmia.

Jos olisin suomentanut sanan happy iloiseksi, olisin ehkä valinnut päivän kirjaksi Pratchetin ja Gaimanin Good Omensin. Sekin kirja on aivan omaa luokkaansa.

Päivä 4: Suosikkikirjani suosikkisarjastani

Koska valitsin suosikkisarjakseni Pimeä nousee-sarjan, suosikkikirjan valinta tästä sarjasta on hyvin haastavaa. Jokainen kirjoista on erilainen, jopa erillinen, mutta kuljettaa yhteistä juonta eteenpäin.

Koska jokin valinta on tehtävä, valitsen suosikikseni sarjan kirjoista toisen englanninkieliseltä nimeltään The Dark Is Rising. Hyvänä kakkosena tulisi The Grey King. Ja sitten sarjan muut osat.

Nyt tekisi mieli lukea nämäkin taas uudestaan. Olen lukenut liian paljon hyviä kirjoja ja liian paljon hyviä kirjoja odottaa vielä lukemista. Valinta, lukeeko vanhoja uudestaan vai niitä uusia, on vaikea.

Päivä 3: Suosikki kirjasarjani

Tähän tekisi mieli vastata Taru Sormusten Herrasta, mutta lopulta se ei ole mielestäni oikea kirjasarja vaan yksi kokonainen kirja, joka koostuu kuudesta eri osasta. Samoin Välskärin kertomukset on yksi kokonainen tarina. Tarusta Sormusten Herrasta saisi kuitenkin sarjan, jos siihen lukisi kuuluviksi myös Silmarillionin ja Hobitin. Ehkä keskityn nyt kuitenkiin ihan oikeisiin sarjoihin. Minulla on vahva tunne, että palaan Sormusten Herraan vielä useasti muutenkin.

Luen suhteellisen paljon sarjoja. Useat fantasiakirjat ja etenkin nuorten fantasiakirjat, joihin olen pahasti koukussa, näytetään mielellään kirjoitettavan vähintään trilogiaksi, mikähän siinäkin on. Kuitenkin ylipitkät - enemmän kuin kymmenen osaa sisältävät - jätän yleensä sikseen, etenkin jos yksittäiset kirjatkin ovat järjettömiä tiiliskiviä. Riippuu tietenkin paljon kirjasta ja sarjasta.

Harry Potter oli hyvä, mutta siihenkin varmasti palaamme myöhemmin. Suosikkisarjani olkoon Susan Cooperin Dark Is Rising - Pimeä nousee - sarja. Se oli erilainen, kiehtova, kaunis ja lumoava. Muistan tämän sarjan lapsuudestani. Näen sen vieläkin kirjaston hyllyssä ja itseni tarttumassa siihen kiinnostuneena ja laittaen jostain syystä takaisin. Jokin kirjoissa tai kannessa oli sellaista, etten vain osannut lainata sitä. En ennen kuin olin jo yläaste- tai lukioiässä, jolloin vihdoin lainasin ja luin sen. Sarja on suunnattu huomattavasti nuoremmille, mutta minulle se oli oikea ikä lukea juuri se sarja.

Toinen hyvä valinta olisi ollut Narnia. Saa nähdä palaammeko siihen myöhemmin

Päivä 2: Kirja jonka olen lukenut yli 3 kertaa

Tähänkin listaan voisin valita useamman kirjan. Minkä tahansa Anni Swanin koottujen yhdeksästä ensimmäisestä osasta. Suurimman osan lapsuuteni kirjoista (Jokilaivan tarinat, useimmat Uppo-Nallet, Ronja Ryövärintyttären, Narniat...), mutta valitsen Michael Enden Tarinan vailla loppua.

Tämä oli ala-asteaikaisen ystäväni kirjavinkkaus ja kirja, josta joka lukukerralla löydän jotain uutta. Sen sanoma mielikuvituksen voimasta yksinkertaisesti lumosi minut, mutta tärkeämpi anti oli se, ettei mielikuvitukseensa saa kadota kokonaan. Vaikea läksy minulle opittavaksi.

Yksi hassu muisto liittyen kirjasta tehtyyn elokuvaan liittyy kesäleiriin, jolla olin kirjaa suositelleen ystäväni kanssa. Sadepäivänä leirin ohjaajat päättivät näyttää meille videon, jota minä ja ystäväni emme halunneet katsoa. Kuinka ollakaan, kun paljastui, että elokuva oli Päättymätön tarina, ystäväni siirtyi hyvin nopeasti katsojien joukkoon ja lopulta muistaakseni minäkin, vaikka olinkin loppumattoman näreissäni mokomasta petturuudesta. Fantaasian valtakunnan vetovoimaa ei kuitenkaan käy vastustaminen.

Ja ei ole kauaakaan, kun skannasin sivun kyseisestä kirjasta juuri tätä ystävääni varten, koska hänen omasta kirjastaan sattui sivu puuttumaan. Olin iloinen voidessani auttaa ja ystäväni pääsi jatkamaan iltasaduksi lapselleen lukemaansa tarinaa ja Fantaasian valtakunta sai jälleen tuhoutua ja pelastua. Niin kauan kuin on uusia lukijoita.

Päivä 1: Paras kirja, jonka luin viime vuonna

Tämä oli suhteellisen vaikea. Luin monia hyviä kirjoja viime vuonna ja päivän kirjaksi olisi käynyt kumpi tahansa osa Merlinin kronikoista, Piilomaan Pikku Aasi, Septimus Heap-sarjan ensimmäinen osa kuin Colfer Eoinin Toivomuslistakin. Kaikkia näitä suosittelin puolisollenikin, kuten myös valintaani.

Valitsen kuitenkin parhaaksi Diana Wynne Jonesin Derkinhovin mustan ruhtinaan. Jonesin kirjoista olisi käynyt toisaalta mikä tahansa muukin, mutta Derkinhovin maailma on aivan omaa luokkaansa. Siinä yhdistyi juuri oikeanlaisia fantasiaelementtejä niin hillittömään huumoriin.

Diana Wynne Jones kuoli 26.3.2011. Olkoon tämän kirjan valinta viime vuoden parhaaksi luetuksi myös erään fanin kiitos elämäntyöstä.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa saan taas aikaiseksi kirjoittaa tännekin jotain. On tullut oltua ja oltua töissä. Nyt on epävarmaa tokeneeko käteni enää entiselleen työperäisestä rasitusvammasta. Yhden viikon käsi oli kokonaan käyttökelvoton, mutta toipui kuitenkin toimintakykyiseksi. Vielä kuitenkin aamuisin ja öisin sormet eivät mene koukkuun tai jos unissaan erehdyksessä koukistaa tekee se aivan järjettömän kipeää.

Jotain on tullut tehtyäkin, mutta ne vähät ovat tainneet jäädä kuvaamatta ja kadonneet lasten kätköihin heti pian valmistumisensa jälkeen. Ehkä minä ne jossain vaiheessa saan kuvattua.

Paljon on vireillä, mutta ennen kuin mennään siihen yhtään yksityiskohtaisemmin, jotain joka ehkä taas saa minut päivittämään tätäkin blogia ahkerammin. Tarkoituksena siis tehdä blogimerkintä päivittäin 30 päivän ajan seuraavilla aiheilla:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time