Joulun odotusta

Tontut Roima ja Repo olivat jättäneet lapsille tänään kuvan, josta lapset saavat auttaa tonttua etsimään jouluisia asioita. Ihan pidetyltä tämäkin kalenteri vaikutti, lapset löysivät sieltä jo monia asioita, joita ei tänään vielä pitänyt etsiä. Viime vuonnahan lapset seurasivat joulun jatkokertomusta.

Itse totesin jo viime vuonna, etten lopulta olekaan jouluihmisiä. Olen vain luullut niin, koska olen halunnut tiettyjen asioiden kuuluvan syntymäpäivääni, joka on joulun tienoilla. Minä en tykkää touhuta ja tehdä. Joulun tulisi olla jotain, joka vain tapahtuu. Toki tänäkin vuonna tehdään pipareita, koristellaan kuusi ja kotia sekä saadaan lahjoja, mutta yhtään enempää vaivaa en aio jouluun laittaa. Tänä vuonna joulu tosiaan saa vain tapahtua. Ja toivottavasti joku joulun jälkeen korjaa pois ne joulukoristeetkin.

Marraskuu

Alkuviikosta satoi lunta. On sitä vieläkin, aivan kaikki ei ole sulanut, vaikka aika ahkeraan on satanut. Ilmeisesti osa on tullut sitten luntakin. Alkuviikon lumi piti kuitenkin hyödyntää ja tehtiin lasten kanssa lumikissa ja koira. Lapsilla oli hauskaa. Ei minullakaan tylsää ollut, olen vain itse tottunut suunnittelemaan, tekemään ja  viimeistelemään lumieläimet hieman huolellisemmin kuin mihin 3- ja 5-vuotiaiden kärsivällisyys riittää.

Eipä sillä. Hienoja näistä näinkin tuli. Hyvin nuo jo jaksavat palloja pyörittää. Ja ilman lapsia ei välttämättä tulisi ulos lähdettyä. Tai tiedä sitä. Kyllä joka vuotinen lumiveistos on kuulunut perinteisiin jo ennen lapsia. Toivottavasti ilma pian menee pakkasen puolelle ja sataa hieman lisää lunta. Vaikka pimeys onkin ihan mukavaa, en tykkää lainkaan loskasta ja kurasta.

Huppupaita

Tein jotain itsellenikin, mustan trikoopaidan hupulla ja kissankorvilla. Minä en varmaan koskaan kasva aikuiseksi mieltymysteni suhteen. Siksi yhä varmaan luenkin satuja ja lasten ja nuorten fantasiaa. Paitaan oli tarkoitus tulla eteen muodikas rypytys, mutta lukuisista yrityksistäni huolimatta, en saanut sitä onnistumaan haluamallani tavalla. Jos tulos ei harsittuna näyttänyt toivotun kaltaiselta, en uskaltanut lähteä ompelemaan ja lopulta päätin toteuttaa paidan ilman rypytyksiä.

Tämän huppupaidan myötä mieleeni tuli versio vihreästä, jossa hupussa korvien sijaan olisikin lohikäärmeen piikkejä. Tiedä sitten, onko se toteuttamiskelpoinen idea. Ehkä lohikäärmehuput eivät sovi lainkaan aikuisille ja pitäisi suosiolla jättää ne lastenvaatteisiin. Olisi se silti hauska ja minulla olisi juuri sopivia kankaitakin...

Huppuhaalareita eli Super Mario-syntymäpäivät

Siskon poika täytti 6 vuotta teemalla Super Mario. Itseäni en voi enää pitää Mario pelien asiantuntijana, mutta onneksi uusi sukupolvi pelaajia on kasvamassa. Syntymäpäiväsankarille virkkasin lahjaksi Super Marion. Ohje löytyi näiltä sivuilta. Samoilta sivuilta löytyi muitakin pelihahmojen ohjeita, että kunhan taas ehdin aloittamaan, eiköhän Mario saa kavereita. Mario on hieman kalpea, koska minulla ei ollut kuin luonnonvalkoista lankaa, mutta muuten olen tähän työhön oikein tyytyväinen.

Koska teemana oli Mario, siskon pojat olivat pukeutuneetkin aiheen mukaan. Jos joku ihmettelee, miksi haalarit ovat punaiset, kyseessä on tuli- ja jääasu. Näistäkin on ilmeisesti useampia versioita peleissä värien puolesta, mutta itse haalarit nappeja lukuun ottamatta ovat minun tekemiäni. Toisinaan ylimääräisestä ajasta on hyötyäkin ja nyt ehdin auttamaan siskoa tekemällä molemmille haalarit.

Oma poika olikin sitten Luigina tai Linkinä vihreällä haalarilla ja sinisellä paidalla. Vihdoin siis sain hieman paremman kuvan pojan vihreästä haalarista. Luigin haalari on kyllä oikeasti sininen, kuten siskon nuorimmalla pojalla oli. Peppuun on aplikoituna sieni ja tämä jälkimmäinen haalari on sisareni tekemä. Kunnia sinne, minne se kuuluu.

 

Itselleni aioin tämän Mario-peleistä tutun pommin neulatyynyksi - ohje löytyy sieltä mistä Marioonkin, mutta se oli neulatyynyksi hieman liian pieni. Ja poika omi sen itselleen. Tein näitä toisenkin ja sen poika halusi lahjoittaa saman ikäiselle serkulleen, samalle jonka näitte tässä postauksessa Marion tuli puvussa. Kävihän se niinkin. Nyt minun vain pitää isontaa tuota ohjetta tai löytää uusi ohje sitä neulatyynyä varten.

Loppuun vielä kuva jääkukkakakusta siskon pojan syntymäpäiviltä ja kuva meidän viisivuotiaasta puhaltamasta omia kynttilöitään. Sekä siitä Hello Kitty-haalarista, minkä tuolle väsäsin. Ei laittanut eilen päälle juhliin, mutta tänään sitten kelpasi.

 

Jujusta

Lainasin kirjastosta kirjan Juju - erilainen lastenvaatekirja, tekijöinä Mari Savio & Kati Rapia. Pidin monista kirjan ideoista ja päätinkin kokeilla röllihupparia ja maatuskamekkoa. Koska ohjeet ovat vain ohjeita, eikä mistään tule mitään ilman omaa soveltamista, röllihupparista tuli karhuhuppari ja tytön mekkokaan ei ole aivan alkuperäisen mallin mukainen. Ehkäpä juuri tämä soveltamisen innokkuus ja ohjeiden karttaminen tekikin ammoisina aikoina käsityötunneista niin tuskallisia. Opettajalle kun taisi olla paljon helpompaa, kun kaikki vain tekivät ohjeen mukaan täsmälleen samanlaista.

Kokona näissä on 110-120. Tyttö on varmasti sen kokoinen ja pojallakin on jo useampia sen kokoisia vaatteita, eikä kumpikaan taatusti käytä enää kokoa 90-100, mutta jotenkin näistä tuli liian isoja. Tytön paidassa saattoi vaikuttaa kangasvalintakin. Kannattaisi siis opetella sovittamaan kaavaakin, etenkin jos ei aio ommella koekappaleita. Olen vähän kahden vaiheilla jaksanko piirtää kaavat pienemmistä ja kokeilla uudestaan. Röllihuppariin ei ole tarpeitakaan ja muutenkin pojalle pitäisi ommella karhuhuppari hieman kevyemmistä materiaaleista. Tuo kun on suunnattu ulkokäyttöön ja on hieman lämmin sisällä pidettynä.

Syntymäpäiväpipareita

Tyttö täyttää viisi vuotta ja viime viikonloppuna leivoimme perinteikkäät (jo toisena vuonna peräkkäin siis) syntymäpäiväpiparit. Ensin tietenkin on tiskattava muotit ja koska innokkaita tiskaajia löytyi kaksin kappalein, niin mikäs siinä. Ainakin kädet tuli pestyä samalla kunnolla.

Itse leipominen sujui parhaiten, kun minä en yrittänytkään tehdä mitään omaa, vaan tyydyin kaulimaan lapsille taikinoita ja siirtämään valmiita pipareita leivinpaperille. Tämä metodi otetaan käyttöön virallisia joulpipareitakin valmistettaessa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat ison taikinan leipoa. Äiti vain alkoi olla vähän väsynyt.

Lapsen syntymäpäivät saavat ainakin äidin tuntemaan itsensä vanhaksi. Kyseessä ei ole niinkään se ikä, vaan kaikki se työ ja järjestely, joka vaaditaan, jotta syntymäpäiväjuhlat onnistuvat. Kauhea vaiva muutaman tunnin takia. Tänä vuonna kutsuttiin hieman kerhokavereitakin. Tyttö odottaa jo malttamattomana.

Tämän verran tehtiin pipareita. Minusta määrä näyttää vähältä, mutta lapsena meillä tehtiinkin tämä satsi kolminkertaisena. Kyllä. Meillä pidetään pipareista. Se on se paras jouluherkku - voittaa suklaatkin.

Vaatteita nukkevauvalle

 Saumuri siinä käytössä, jota varten se on hankittukin - ainakin jos mummulta kysyttäisiin. Eli ensimmäisenä ompeluksena nukenvaatteita. Ei tyttö kauheasti nukeilla leiki, mutta johonkin noita tilkkuja on hyödynnettävä. Kuvassa on valkoinen fleesehuppari tytön Vilma-vauvalle. Nappeina pienet norsunapit ja edessä koristeena vaaleanpunainen rusetti. Hupun reunan, hupparin helman ja hihansuut huolittelin vain saumuroimalla. Helppoa ja yksinkertaista ja samalla oppii hyvin ompelutekniikoita.

Nukelle tuli tehtyä hamekin. Helma, hihansuut ja kaula-aukko huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Helma onnistui ihan kivasti. Kaula-aukko ja hihansuut venähtivät hieman. Ne pitäisi ommella ennen kappaleiden yhteen ompelua niin onnistuisi paremmin. Kankaana on trikoo vanhasta rikkinäisestä hupparista, jota en jaksanut alkaa korjaamaan.

 Nuken paita samasta kankaasta kuin hamekin. Tämä oli kiva paita malli ja onnistui hyvin. Huolimatta paidan tiukkuudesta tyttö saa puettua sen itse nuken päälle. Trikoo on sen verran venyvää. Kaula-aukossa ja hihansuissa huolitteluna vain saumuritikki, helmassa  hyödynsin paidan vanhaa saumaa sellaisenaan.

Sitten vielä kahdet raidalliset housut nukkevauvalle joustofroteesta. Näistä toiset periaatteessa voisi lahjoittaa poiskin, ei kai näitä niin monia samanlaisia tarvita. Muutenkin yllätyin, kun värirajoitteinen tyttöni kelpuutti nämäkin nukelleen. Näissä vyötärö ja lahkeen suut on huoliteltu ompelukoneella. Yleensä en jaksa heti vaihtaa konetta yhdellä ommeltuani, mutta nyt ajattelin tehdä heti valmista.

Kun täällä esittelee vain valmiita töitä, saattaa tulla vaikutelma, että valmista tulee hirvittävän nopsaan. Se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Tiettyjä työvaiheita jää kokonaan esittelemättä. Tapanani on ensin leikata lukuisia erilaisia projekteja. En jotenkin osaa vain keskittyä yhteen ja ompelua ei voi aloittaa tosiaan ennen kuin ompeluksia on leikattuna vähintään 5-10. Sitten ompelen kerralla. Yleensä vielä jaksottelen ompelukset niin, että vältyn turhalta lankojen vaihtelulta. Olen siis peruslaiska. Lopuksi viimeistelen kaikki kerralla. Blogissa jää esittelemättä sotkuinen työpöytä, joka täyttyy keskeneräisistä töistä ja niiden kaavoista, jotka jostain syystä eivät mene kansioonsa itsestään, sekä se, kuinka kauan eri ompelukset saattavat odottaa leikattuina sitä sopivaa hetkeä tai inspiraatiota.

Meille muutti...

Tänään meille muutti Pfaffin Hobbylock 2.0 saumuri. Ehdin testata sitä ompelemalla kaksi Chuchu petsin makuupussia, useita koetilkkuja ja pikaisen pehmoleluötökän. Mitkään eivät sellaisia saavutuksia, että sen tarkemmin kokisin tarvetta niitä täällä esitellä. Makuupussitkin olivat lähinnä ompeluharjoituksia, joista sitten vain lopulta tuli makuupusseja - tai tossuja :D

Ihan hyvältä koneelta tuo vaikuttaa. Langoitus ei ole liian monimutkaista, vaikka en ihan vielä kaikkien erikoistikkien salaisuuksia selvittänytkään. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Nyt pitäisi sitten keksiä ommeltavaa. Tai olisihan minulla vaikka kuinka monta projektia suunnitteilla; pari vaateprojektia, tilkkuja pitäisi hyödyntää nukenvaatteisiin ja pehmolelujenkin ompelu taas kiinnostaisi... Ensin pitäisi vain innostua kankaiden leikkuusta. Ehkäpä huomenna...

Äiti ei muuttanut meille tänään, mutta on silti ehdottomasti maailmankaikkeuden paras. Turha kinata, ei teillä kellään voi olla niin ihanaa äitiä kuin omani.  Äiti siis rahoitti tämän hankinnan ja oli muutenkin avuksi tukalassa tilanteessa. Äiti on yksi niistä ihmisistä, jotka useinmiten onnistuvat yllättämään myönteisesti. Kiitos, äiti :)

Työtön kotiäiti ompelee

Toisina päivinä ompelu rauhoittaa. Toisina taas ei kannattaisi edes aloittaa, vaan pysyä visusti peiton alla ja lukea kirjaa. Harmi vain, että täällä asuu kaksi, jotka eivät mokomaa hyvällä katsoisi, vaan keksisivät vähintään jotain syitä, jotka pakottaisivat peiton alta nousemaan, enkä usko, että tuo kolmaskaan sitä kovin hyvällä katselisi, vaikka itsenäisesti osaakin toimia. Sain minä jotain sentään tänään valmiiksikin, sen lisäksi että murskasin yhden kaksoisneulan ja yhden trikooneulan. Kaksoisneulalla ommellessa kannattaa ennen ompelua varmistaa, että tikki on säädetty suoralle ompeleelle ja trikooneulalla ei kannata huristaa vetoketjunpäältä.

Valmiiksi tuli kaksi huppuhaalaria, samanlaisia kuin luurankohaalari ja pilvihaalari, tällä kertaa vain ohuemmasta kankaasta. Kai tuo ohutkin kangas tuossa toimiii, vaikka tytön haalarista epäilenkin pääseekö se koskaan käyttöön asti. Tuo kun on hivenen värirajoitteinen. Pojalla haalari varmaan pääsee käyttöön. Tänään kumpikaan ei suostunut sovittamaan. Täytyy vaihtaa kuvat sitten kun mallit on yhteistyökykyisemmällä tuulella. Sainhan minä sitten valmiiksi myös miehelle t-paidan, jonka tein lähinnä saumurointiharjoituksena. Siitä ei ole kuvaa, vaikka ihan kivasti se onnistuikin. Kaula-aukko kenkkuili, enkä sitä saanut niin hyväksi kuin olisin halunnut. Kuvatkin tulevat edelleen vinottain, joten päätin ladata ne Photobucketista siihen saakka, että jaksan paneutua ongelmaan syvällisemmin.

Olen minä sitten tehnyt muutakin. Leipominen rauhoittaa aina, mutta sitä ei kauhean äkäisenä jaksa tehdä. Ja leivosten syöminen nyt ainakin vie huonolta tuulelta pahimman terän. Lisäksi olen siivonnut. Ei meillä vieläkään ole siistiä äitini standardien mukaan, mutta kyllä tämä jo enemmän ihmisasumusta muistuttaa. Nyt pitää vain kaikille asujille takoa tiettyjä sääntöjä päähän, että täällä edes jonkinasteiset ihmisasumuksen standardit pysyisivät. Työttömänä olisi ihan mukavaa, kunhan vain sitä rahaa tulisi jostain.


Muutenkin olen miettinyt sitä, mitä osaan ja haluan. Jollain tasolla käsityöyrittäminen kiinnostaisi - ainakin pienimuotoisesti. Olisi kiva ommella jotain toisillekin. Minulla on lisäksi muutamia hyviä ideoitakin. Sitä en sitten tiedäkään, haluaisiko kukaan maksaa mitään minun ompeluksistani. Mielestäni jos se onnistuu minulta, siihen pystyy kuka vain ja miksi kukaan sellaisesta maksaisi, jonka osaisi tehdä itsekin. En minä ainakaan. Enkä minä itseäni pidä edes kovin taitavana ompelijana - keskitasoa.

Olen myös miettinyt tätä blogia ja mihin suuntaan sitä haluaisin viedä. Toisaalta se on ihan hyvä näinkin. Kuvien laatuun pitäisi panostaa ja hieman ulkoasuunkin. Mietin kuitenkin, ketä varten tätä pidän ja mitä haluan täällä tuoda esille. Nythän tämä täyttyy lähinnä näistä minun askarruksistani. Tiedä sitten kiinnostavatko ne ketään tai mikään muukaan sisältö, mitä saattaisin keksiä. Time will tell.

Saumurointiharjoituksia

Lainasin anopin saumuria kokeeksi ja jotainhan sillä oli sitten ommeltavakin. Koska anoppi antoi saumurin mukaan kasan kankaitakin päätin osan niistä käyttää pojalle punaisiin kalsareihin. Ei mikään ompelutaidon näyte, mutta kaipa nuo käyttöön joutavat, vaikka toisessa hieman lahje kiertääkin. Ei johtunut kyllä saumurista se, vaan huolimattomasta ompelijasta, jolla oli lisäksi vaikeuksia erottaa kankaan oikeaa puolta nurjasta.

Tytölle tein pikaistuksissani sienishortsi jumppashortseiksi kerhoon. Kuva jostain syystä halusi tulla näin poikittain, vaikka sen kyllä käänsin. Jos joku tietää jonkun korjausvinkin saa kertoa. Muutenkin tänään ollut jotenkin hidasta tämä kuvien lataus...

Tämä on ompelullisesti paras tekeleeni, mutta kangasvalinnat eivät sitten menneetkään ihan nappiin. Ajattelin, että neutraalista harmaasta saisi kivan paidan, mutta edes kankaan kutittavuus päälle sovittaessa ei saanut mitään kelloja soimaan päässä, että kangas saattaisi sisältää villaa. Pesin paidan sitten vielä ennen kuvan ottoa 60 asteessa punaisten vaatteiden kanssa. Hello Kitty otti hieman väriä ja kangas kutistui, vaikka olikin ihan hyvin venytettävissä mittoihinsa... Kai tätä silti tulee pidettyä, mutta jonkunlaista materiaalitietoutta olisi hyvä kyllä hankkia.

Tuo viimeinen kyllä kaikesta huolimatta antoi uskoa omien kykyjen kehittymiseen ja taitojen karttumisesta. Ehkä minä sittenkin osaan jotain. Eilen katsottiin Alice in Wonderland ja nyt on päässä kaikenlaisia hämäriä suunnitelmia. Ei vain ole niitä kankaita. Siskokin pyysi tekemään itselleen Badtzmaru-paidan. Pitäisi vain löytää aikaa kaavojen piirtämiseen ja kokeiluun.

Oman saumurinkin haluaisin. Äiti onneksi lupasi osallistua rahoitukseen, ettei se kai aivan mahdoton ajatus ole. Nyt pitäisi vain löytää hyvä malli riittävän edullisesti, ostaas se ja jatkaa ompeluharrastuksen parissa. Paitsi että puuttui niitä kankaitakin, pahus!

Syystumput

Tälläiset tuli kudottua. Tytölle helmikoristeiset prinsessatumput ja pojalle jäniskoiratumput. En siis vieläkään ole saanut selville, kumpana poika tuota otusta pitää, jäniksenä vai koirana. Silloin kun tumput tein toiveena oli pupu, mutta nyt sitä sitten sanotaan taas koiraksi. Helmitumput onnistuivat moitteettomasti. Helmien alla on pientä palmikkoneulosta. Toiset pitäisi vielä neuloa, koska nämä olivat aavistuksen liian pienet. Pojan tumpuissa jäniskoiran sijoittelu oli haastavaa, eivätkä ne ihan samalle kohtaa tulleetkaan. Pääasia, että käyttäjä tykkää ja seuraavaan kokeilen tehdä suden neulahuovuttamalla.

Molemmat tumput on olleet käytössä jo pitkään. Jäniskoirakaan ei ole enää puhtaan valkoinen, vaan hiekasta ruskea läikällinen.

Paljon töitä odottaa viimeistelyä. Lainasin anopin saumuria koekäyttöön ja sillä saikin ihan kivasti aikaiseksi. Nyt pitäisi vain innostua ompelemaan nuo ompelukoneella loppuun. Työ häiritsi elämää, mutta nyt varmaan aikaa taas löytyy viimeistelyynkin, kun olen taas työttömänä.

Verokoira

Tilasin töitä varten verokortin ja puhuin tietenkin verokoiran tilaamisesta. Tyttöni oli sitten verotoimistoa nopeampi ja esitteli sitten seuraavana päivänä töistä tullessani tekemiään verokoiria, joissa on numeroita ja kirjaimia sekä se koira. Tuo pitkäkorvaisempi oli kuitenkin kuulemma verojänis. Minusta nämä olivat niin mainiot. Miksei verotoimistosta saa yhtä hienoja? Olisikohan nämä kelvanneet töissä?

Muuten elämä on sitä samaa. Kaikkea pitäisi, mitään ei ehdi. Lapsilla oli ensimmäiset kerhopäivät sujuneet mukavasti, mutta se nyt oli odotettavissakin. Kovasti nuo ovat kerhon alkua jo odottaneetkin.

Kerhovaatetta

Lapsilla alkaakin kerho ensi viikolla. Maanantaina on tutustumispäivä ja keskiviikkona alkaa sitten kunnolla. Tyttöhän oli viime vuonna samassa kerhossa, eri ryhmässä vain. Poikaa harmitti, kun ei silloin vielä päässyt mukaan. Nyt sinne menevät sitten molemmat. Viihtyvyys on taattu, sen uskon. Ensimmäisenä kerhovaatteena pojan viidakkopaita, kangas Ikasyriltä. Tämä onnistui jo ihan hyvin, vaikka kaula-aukosta tulikin ensiompelemalta liian pieni. Olen erittäin tyytyväinen ja niin on käyttäjäkin.

Luurankohaalari varmaan jakaa mielipiteitä, mutta meillä tästä tuli oikein pidetty kerhovaate. Näitä voisi tehdä toisenkin, tosin vihreä haalari on jo suunnitteilla ja poika pyysi laivahaalaria, että täytyy nyt katsoa, mihin aika riittää. Vihreään olisi jo kangaskin valmiina. Tämä on tehty kokoa isompana kuin aikaisemmin esitelty pilvihaalari ja on pojalle vähän reilun puoleinen. Tämä isompi koko mahtui tytöllekin, että siinä vaiheessa, kun ruvetaan tekemään prinsessa/keijuhaalaria, ei ainakaan tarvitse tehdä uutta kaavaa.

Tässä vielä kuva tuosta hupusta. Mietin olisiko pitänyt leikata nuo silmäaukot, mutta ehtii sen myöhemminkin, jos siihen päätyy. Muutoksina sääriluista olisi pitänyt tehdä vähän lyhyemmät ja sijoittaa ne ehkä hieman ylemmäs. Nyt alemmat sääriluut hukkuvat tuohon pituuteen. Samoin kylkiluiden alle olisi voinut sommitella vaikka taskut lantioluista, mutta ehkä ne siihen seuraavaan versioon sitten.

Tytölle en vielä ehtinyt muuta kerhovaatetta toteuttaa, jumppashorsit olisi listalla sekä ihan paitaa, hametta, mekkoa, tunikaa jo olemassa olevista kankaista. Ostinhan minä jo yhden uudenkin kankaan odottamaan. Kangas on vaalean violettia trikoota prinsessa Jasminen kuvilla. Vielä en ole päättänyt, mitä siitä tulee. Tämä prinsessa mekko on tehty ihan jämä kankaista ja kotoa löytyvistä materiaaleista. Hame osa olisi saanut ehkä olla hieman leveämpi, mutta kangas ei riittänyt. Ihan kiva tästä kuitenkin tuli mielestäni täysin ilman suunnitteluakin. 

Viimeistä tuskin kerhossa tullaan pitämään, kun en minä mihinkään kerhoon pääse, mutta laitetaan nyt tähän samaan postaukseen kuitenkin. Itselle valmistui samalla kaavalla kuin aikaisempikin raitapaita Badtzmarupaita, johon olen erittäin tyytyväinen. Mallin suhteen olisikin sitten vaikka kuinka parannettavaa. Mutta minkäs teet. Sitä on, mitä on :P . Tällä kaavalla teen varmaan lisääkin paitoja, kunhan sopivat kankaat ja kuvaideat ilmaantuvat.

Sekalaista pitkästä aikaa

Menin sitten töihin. Ihan yhtäkkiä yllättäen. En ymmärrä elämää tässä suhteessa ollenkaan. Yhdessä vaiheessa on niin tylsää ja tapahtumaköyhää ja seuraavassa hetkessä sitten ei enää pysykään tapahtumien perässä. Olen nimittäin jo ehtinyt vaihtaakin työpaikkaa. Siksi en olekaan ehtinyt tekemään oikein mitään muuta. Työ vaatii veronsa. Tai etenevät nuo keskeneräiset projektit pikku hiljaa ja uusia on tietenkin koko ajan suunnitteilla.

Ensimmäinen työ poiki ompeluprojektinkin. Asiakas oli ilmeisesti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Olen itsekin ihan tyytyväinen, mutta ainahan sitä omista töistään löytäisi jotain korjattavaa - ainakin tälläinen ikuinen täydellisyyden tavoittelija löytää. Kaavakin tähän oli ihan oma, muokattu parista valmiista paidasta. Alan olla jo aika hyvä siinäkin hommassa. Tämä oli ihan mukava projekti.

Sitten esittelyvuorossa hämähäkki, hiiri ja hiili. Pojalta ei vielä ärrä oikein luonnistu, vaikka tänään autossa tuumasikin:

"Mä osaan sanoa tosi hyvin ällän!" 

kun puhuttiin, että minulla oli pienenä ärrävika, enkä vieläkään osaa sanoa sitä aivan kunnolla. Mutta mikäpä mustalle hiirelle sopisi paremmin nimeksi kuin hiili. Nämä on tullut tehtyä jo ajat sitten. Ohjeet samasta kirjasta kuin ennenkin.

Sitten taas yksi ikuisuusprojekti saatuna valmiiksi. Nuken vaippoja, kankaina ihan oikeat kestovaippamateriaalit bambujoustofrotee ja pul.

Muutama muu odottaa vielä viimeistelyjä ja sitten pääsisi taas suunnittelemaan ihan uusia juttuja. Nyt kuitenkin katsomaan Lostia. Käytettiin telkkaria yökylässä huoltoliikkeessa, kun raukka oli kyllästynyt tapahtumaköyhään elämäänsä ja lakkasi toimimasta. Täytyyhän telkkareidenkin saada vähän vaihtelua välillä.

Hullu hatuntekijä jälleen

Kesähattuja jälleen. Valmistuivat onneksi, kun kesääkin on vielä jäljellä. Itselle tehty vaaleanpunainen kissahattu, koska se musta on aivan liian kuuma helteellä. Perhos- ja tähtihattu menevät veljieni kaksivuotiaille tytöille. Toivottavasti kelpaavat. Tuo on yllättävän kiva kangas, raikkaan värinen.

Tein sitten hihattoman paidankin veljen tytölle. Käytin samaa heppa kuvaa kuin aikaisemmassakin tunikassa, mutta hieman pienennettynä. Sovitin tätä pojan päällä ja hyvältä näytti. Pojalle oli vähän pieni, mutta ainakin mahtuu aiotulle käyttäjälle. Hetken pelkäsin, että jää liian pieneksi. Toivottavasti vielä piisaa sitten helteitäkin, että on kesäpaidalle käyttöä.

Kesäkuumalla...

Kudotaan tietenkin villahousuja. Ja ei, vaikka kuvassa on useammat pienet vaippavillahousut, ei tarvitse tehdä mitään johtopäätöksiä. Nämä on neulottu vain, koska minulla oli ylimääräistä hahtuvalankaa ja ohje, jota halusin kokeilla. Ensimmäisissä raidallisissa s-kokoisissa näkyy vielä se, etten hetkeen ole puikkoihin koskenut. Toiset, joissa keskellä oranssia nb-kokoa, ovat jo paremmat ja m-kokoiset lyhytlahkeiset onnistuivat jo ihan kivasti. Haarasauma vaatii ehkä vielä vähän harjoittelua.

Ohjeena Tiuhtis. Annetaan tarvitsevalle tai sitten tarjoan näitä Napapiirille myyntiin. Tosin nuo ensimmäiset ei kyllä mielestäni riittävän hyvät.

Pitäisi vielä päättää, että kutsunko tätä käsityömuotoa kutomiseksi vai neulomiseksi. Neulominen taitaa olla se yleisempi, mutta kutominen se kotoa opittu.

Langasta on tullut tehtyä muutakin. Luin lapsille iltasaduksi Piilomaan Pikkuaasin ja luulin pääseväni virkkaamaan Pikkuaasia, Korppu-koiraa ja Mustaa kissaa. Mutta ei. Minulla oli pelppeeni (pojan tapa ääntää delfiini), kala ja apina kesken ja tyttö halusi merenneidon. Siihen sain osin vääntää ohjetta omasta päästä, mutta hyvä siitä tuli. Mereneläviksi siis meni ja seuraavaksi poika pyysi hämähäkkiä ja tyttö hiirtä.

Koirankorvilla

Aikoja sitten lupaamani koirankorvat pienelle koirapojalle. Ja tietenkin koirapojan siskokin tarvitsi omansa. Nämä tehtiin vain nopeasti ilman suunnittelua. Pienellä suunnittelulla ja pehmeämmällä kankaalla saisi helposti paremmat. Tuli ne päivän hyvä äiti pisteet ansaittua kyllä näilläkin ja kyllä nuokin käytössä toimivat.

Toinen pikaistuksissa ommeltu. Pikaistuksissa, koska jos ei leikkuuta lasketa, nämä valmistuivat todella nopsaan. Taskuun aplikoitu sieni tarttui siili ja sieni kankaasta hetken mielijohteesta. Hyvä tuli. Pojalle on kiitollista ommella. Jokainen itse tehty päätyy suosikkivaatteeksi ja niitä ei takaisin meinata antaa. Ei, vaikka pitäisi vielä ommella lahkeita tai leikata pois lankoja.

Sitten viimeinen työni tällä erää. Ompelua odottaa kyllä lukuisia muitakin ja puikoillakin on taas työ valmistumassa. Nämä ovat sisareni ideasta suunniteltu. Kaava on oma, yhdistelty vähän sieltä ja täältä. Muokattu ja kokeiltu ja muokattu vielä vähän lisää. Yhteistyössä siskon kanssa valmistui sammakkohaalari. Siitä laitan kuvaa, kunhan sisko sellaisen ehtii lähettää. Kaava vaatii vielä viimeisiä viilauksia, mutta täytyy kyllä sanoa, että näihin haalareihin olen tyytyväinen. Ja niin oli poikakin. Tasku on hieman vinossa ja koiran sijaan olisi voinut aplikoida miehen mielestä lentokoneen, mutta menee se näinkin. Ja näitä teen kyllä lisääkin.