Jujusta

Lainasin kirjastosta kirjan Juju - erilainen lastenvaatekirja, tekijöinä Mari Savio & Kati Rapia. Pidin monista kirjan ideoista ja päätinkin kokeilla röllihupparia ja maatuskamekkoa. Koska ohjeet ovat vain ohjeita, eikä mistään tule mitään ilman omaa soveltamista, röllihupparista tuli karhuhuppari ja tytön mekkokaan ei ole aivan alkuperäisen mallin mukainen. Ehkäpä juuri tämä soveltamisen innokkuus ja ohjeiden karttaminen tekikin ammoisina aikoina käsityötunneista niin tuskallisia. Opettajalle kun taisi olla paljon helpompaa, kun kaikki vain tekivät ohjeen mukaan täsmälleen samanlaista.

Kokona näissä on 110-120. Tyttö on varmasti sen kokoinen ja pojallakin on jo useampia sen kokoisia vaatteita, eikä kumpikaan taatusti käytä enää kokoa 90-100, mutta jotenkin näistä tuli liian isoja. Tytön paidassa saattoi vaikuttaa kangasvalintakin. Kannattaisi siis opetella sovittamaan kaavaakin, etenkin jos ei aio ommella koekappaleita. Olen vähän kahden vaiheilla jaksanko piirtää kaavat pienemmistä ja kokeilla uudestaan. Röllihuppariin ei ole tarpeitakaan ja muutenkin pojalle pitäisi ommella karhuhuppari hieman kevyemmistä materiaaleista. Tuo kun on suunnattu ulkokäyttöön ja on hieman lämmin sisällä pidettynä.

Syntymäpäiväpipareita

Tyttö täyttää viisi vuotta ja viime viikonloppuna leivoimme perinteikkäät (jo toisena vuonna peräkkäin siis) syntymäpäiväpiparit. Ensin tietenkin on tiskattava muotit ja koska innokkaita tiskaajia löytyi kaksin kappalein, niin mikäs siinä. Ainakin kädet tuli pestyä samalla kunnolla.

Itse leipominen sujui parhaiten, kun minä en yrittänytkään tehdä mitään omaa, vaan tyydyin kaulimaan lapsille taikinoita ja siirtämään valmiita pipareita leivinpaperille. Tämä metodi otetaan käyttöön virallisia joulpipareitakin valmistettaessa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat ison taikinan leipoa. Äiti vain alkoi olla vähän väsynyt.

Lapsen syntymäpäivät saavat ainakin äidin tuntemaan itsensä vanhaksi. Kyseessä ei ole niinkään se ikä, vaan kaikki se työ ja järjestely, joka vaaditaan, jotta syntymäpäiväjuhlat onnistuvat. Kauhea vaiva muutaman tunnin takia. Tänä vuonna kutsuttiin hieman kerhokavereitakin. Tyttö odottaa jo malttamattomana.

Tämän verran tehtiin pipareita. Minusta määrä näyttää vähältä, mutta lapsena meillä tehtiinkin tämä satsi kolminkertaisena. Kyllä. Meillä pidetään pipareista. Se on se paras jouluherkku - voittaa suklaatkin.

Vaatteita nukkevauvalle

 Saumuri siinä käytössä, jota varten se on hankittukin - ainakin jos mummulta kysyttäisiin. Eli ensimmäisenä ompeluksena nukenvaatteita. Ei tyttö kauheasti nukeilla leiki, mutta johonkin noita tilkkuja on hyödynnettävä. Kuvassa on valkoinen fleesehuppari tytön Vilma-vauvalle. Nappeina pienet norsunapit ja edessä koristeena vaaleanpunainen rusetti. Hupun reunan, hupparin helman ja hihansuut huolittelin vain saumuroimalla. Helppoa ja yksinkertaista ja samalla oppii hyvin ompelutekniikoita.

Nukelle tuli tehtyä hamekin. Helma, hihansuut ja kaula-aukko huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Helma onnistui ihan kivasti. Kaula-aukko ja hihansuut venähtivät hieman. Ne pitäisi ommella ennen kappaleiden yhteen ompelua niin onnistuisi paremmin. Kankaana on trikoo vanhasta rikkinäisestä hupparista, jota en jaksanut alkaa korjaamaan.

 Nuken paita samasta kankaasta kuin hamekin. Tämä oli kiva paita malli ja onnistui hyvin. Huolimatta paidan tiukkuudesta tyttö saa puettua sen itse nuken päälle. Trikoo on sen verran venyvää. Kaula-aukossa ja hihansuissa huolitteluna vain saumuritikki, helmassa  hyödynsin paidan vanhaa saumaa sellaisenaan.

Sitten vielä kahdet raidalliset housut nukkevauvalle joustofroteesta. Näistä toiset periaatteessa voisi lahjoittaa poiskin, ei kai näitä niin monia samanlaisia tarvita. Muutenkin yllätyin, kun värirajoitteinen tyttöni kelpuutti nämäkin nukelleen. Näissä vyötärö ja lahkeen suut on huoliteltu ompelukoneella. Yleensä en jaksa heti vaihtaa konetta yhdellä ommeltuani, mutta nyt ajattelin tehdä heti valmista.

Kun täällä esittelee vain valmiita töitä, saattaa tulla vaikutelma, että valmista tulee hirvittävän nopsaan. Se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Tiettyjä työvaiheita jää kokonaan esittelemättä. Tapanani on ensin leikata lukuisia erilaisia projekteja. En jotenkin osaa vain keskittyä yhteen ja ompelua ei voi aloittaa tosiaan ennen kuin ompeluksia on leikattuna vähintään 5-10. Sitten ompelen kerralla. Yleensä vielä jaksottelen ompelukset niin, että vältyn turhalta lankojen vaihtelulta. Olen siis peruslaiska. Lopuksi viimeistelen kaikki kerralla. Blogissa jää esittelemättä sotkuinen työpöytä, joka täyttyy keskeneräisistä töistä ja niiden kaavoista, jotka jostain syystä eivät mene kansioonsa itsestään, sekä se, kuinka kauan eri ompelukset saattavat odottaa leikattuina sitä sopivaa hetkeä tai inspiraatiota.

Meille muutti...

Tänään meille muutti Pfaffin Hobbylock 2.0 saumuri. Ehdin testata sitä ompelemalla kaksi Chuchu petsin makuupussia, useita koetilkkuja ja pikaisen pehmoleluötökän. Mitkään eivät sellaisia saavutuksia, että sen tarkemmin kokisin tarvetta niitä täällä esitellä. Makuupussitkin olivat lähinnä ompeluharjoituksia, joista sitten vain lopulta tuli makuupusseja - tai tossuja :D

Ihan hyvältä koneelta tuo vaikuttaa. Langoitus ei ole liian monimutkaista, vaikka en ihan vielä kaikkien erikoistikkien salaisuuksia selvittänytkään. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Nyt pitäisi sitten keksiä ommeltavaa. Tai olisihan minulla vaikka kuinka monta projektia suunnitteilla; pari vaateprojektia, tilkkuja pitäisi hyödyntää nukenvaatteisiin ja pehmolelujenkin ompelu taas kiinnostaisi... Ensin pitäisi vain innostua kankaiden leikkuusta. Ehkäpä huomenna...

Äiti ei muuttanut meille tänään, mutta on silti ehdottomasti maailmankaikkeuden paras. Turha kinata, ei teillä kellään voi olla niin ihanaa äitiä kuin omani.  Äiti siis rahoitti tämän hankinnan ja oli muutenkin avuksi tukalassa tilanteessa. Äiti on yksi niistä ihmisistä, jotka useinmiten onnistuvat yllättämään myönteisesti. Kiitos, äiti :)

Työtön kotiäiti ompelee

Toisina päivinä ompelu rauhoittaa. Toisina taas ei kannattaisi edes aloittaa, vaan pysyä visusti peiton alla ja lukea kirjaa. Harmi vain, että täällä asuu kaksi, jotka eivät mokomaa hyvällä katsoisi, vaan keksisivät vähintään jotain syitä, jotka pakottaisivat peiton alta nousemaan, enkä usko, että tuo kolmaskaan sitä kovin hyvällä katselisi, vaikka itsenäisesti osaakin toimia. Sain minä jotain sentään tänään valmiiksikin, sen lisäksi että murskasin yhden kaksoisneulan ja yhden trikooneulan. Kaksoisneulalla ommellessa kannattaa ennen ompelua varmistaa, että tikki on säädetty suoralle ompeleelle ja trikooneulalla ei kannata huristaa vetoketjunpäältä.

Valmiiksi tuli kaksi huppuhaalaria, samanlaisia kuin luurankohaalari ja pilvihaalari, tällä kertaa vain ohuemmasta kankaasta. Kai tuo ohutkin kangas tuossa toimiii, vaikka tytön haalarista epäilenkin pääseekö se koskaan käyttöön asti. Tuo kun on hivenen värirajoitteinen. Pojalla haalari varmaan pääsee käyttöön. Tänään kumpikaan ei suostunut sovittamaan. Täytyy vaihtaa kuvat sitten kun mallit on yhteistyökykyisemmällä tuulella. Sainhan minä sitten valmiiksi myös miehelle t-paidan, jonka tein lähinnä saumurointiharjoituksena. Siitä ei ole kuvaa, vaikka ihan kivasti se onnistuikin. Kaula-aukko kenkkuili, enkä sitä saanut niin hyväksi kuin olisin halunnut. Kuvatkin tulevat edelleen vinottain, joten päätin ladata ne Photobucketista siihen saakka, että jaksan paneutua ongelmaan syvällisemmin.

Olen minä sitten tehnyt muutakin. Leipominen rauhoittaa aina, mutta sitä ei kauhean äkäisenä jaksa tehdä. Ja leivosten syöminen nyt ainakin vie huonolta tuulelta pahimman terän. Lisäksi olen siivonnut. Ei meillä vieläkään ole siistiä äitini standardien mukaan, mutta kyllä tämä jo enemmän ihmisasumusta muistuttaa. Nyt pitää vain kaikille asujille takoa tiettyjä sääntöjä päähän, että täällä edes jonkinasteiset ihmisasumuksen standardit pysyisivät. Työttömänä olisi ihan mukavaa, kunhan vain sitä rahaa tulisi jostain.


Muutenkin olen miettinyt sitä, mitä osaan ja haluan. Jollain tasolla käsityöyrittäminen kiinnostaisi - ainakin pienimuotoisesti. Olisi kiva ommella jotain toisillekin. Minulla on lisäksi muutamia hyviä ideoitakin. Sitä en sitten tiedäkään, haluaisiko kukaan maksaa mitään minun ompeluksistani. Mielestäni jos se onnistuu minulta, siihen pystyy kuka vain ja miksi kukaan sellaisesta maksaisi, jonka osaisi tehdä itsekin. En minä ainakaan. Enkä minä itseäni pidä edes kovin taitavana ompelijana - keskitasoa.

Olen myös miettinyt tätä blogia ja mihin suuntaan sitä haluaisin viedä. Toisaalta se on ihan hyvä näinkin. Kuvien laatuun pitäisi panostaa ja hieman ulkoasuunkin. Mietin kuitenkin, ketä varten tätä pidän ja mitä haluan täällä tuoda esille. Nythän tämä täyttyy lähinnä näistä minun askarruksistani. Tiedä sitten kiinnostavatko ne ketään tai mikään muukaan sisältö, mitä saattaisin keksiä. Time will tell.

Saumurointiharjoituksia

Lainasin anopin saumuria kokeeksi ja jotainhan sillä oli sitten ommeltavakin. Koska anoppi antoi saumurin mukaan kasan kankaitakin päätin osan niistä käyttää pojalle punaisiin kalsareihin. Ei mikään ompelutaidon näyte, mutta kaipa nuo käyttöön joutavat, vaikka toisessa hieman lahje kiertääkin. Ei johtunut kyllä saumurista se, vaan huolimattomasta ompelijasta, jolla oli lisäksi vaikeuksia erottaa kankaan oikeaa puolta nurjasta.

Tytölle tein pikaistuksissani sienishortsi jumppashortseiksi kerhoon. Kuva jostain syystä halusi tulla näin poikittain, vaikka sen kyllä käänsin. Jos joku tietää jonkun korjausvinkin saa kertoa. Muutenkin tänään ollut jotenkin hidasta tämä kuvien lataus...

Tämä on ompelullisesti paras tekeleeni, mutta kangasvalinnat eivät sitten menneetkään ihan nappiin. Ajattelin, että neutraalista harmaasta saisi kivan paidan, mutta edes kankaan kutittavuus päälle sovittaessa ei saanut mitään kelloja soimaan päässä, että kangas saattaisi sisältää villaa. Pesin paidan sitten vielä ennen kuvan ottoa 60 asteessa punaisten vaatteiden kanssa. Hello Kitty otti hieman väriä ja kangas kutistui, vaikka olikin ihan hyvin venytettävissä mittoihinsa... Kai tätä silti tulee pidettyä, mutta jonkunlaista materiaalitietoutta olisi hyvä kyllä hankkia.

Tuo viimeinen kyllä kaikesta huolimatta antoi uskoa omien kykyjen kehittymiseen ja taitojen karttumisesta. Ehkä minä sittenkin osaan jotain. Eilen katsottiin Alice in Wonderland ja nyt on päässä kaikenlaisia hämäriä suunnitelmia. Ei vain ole niitä kankaita. Siskokin pyysi tekemään itselleen Badtzmaru-paidan. Pitäisi vain löytää aikaa kaavojen piirtämiseen ja kokeiluun.

Oman saumurinkin haluaisin. Äiti onneksi lupasi osallistua rahoitukseen, ettei se kai aivan mahdoton ajatus ole. Nyt pitäisi vain löytää hyvä malli riittävän edullisesti, ostaas se ja jatkaa ompeluharrastuksen parissa. Paitsi että puuttui niitä kankaitakin, pahus!