Menin sitten töihin. Ihan yhtäkkiä yllättäen. En ymmärrä elämää tässä suhteessa ollenkaan. Yhdessä vaiheessa on niin tylsää ja tapahtumaköyhää ja seuraavassa hetkessä sitten ei enää pysykään tapahtumien perässä. Olen nimittäin jo ehtinyt vaihtaakin työpaikkaa. Siksi en olekaan ehtinyt tekemään oikein mitään muuta. Työ vaatii veronsa. Tai etenevät nuo keskeneräiset projektit pikku hiljaa ja uusia on tietenkin koko ajan suunnitteilla.
Ensimmäinen työ poiki ompeluprojektinkin. Asiakas oli ilmeisesti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Olen itsekin ihan tyytyväinen, mutta ainahan sitä omista töistään löytäisi jotain korjattavaa - ainakin tälläinen ikuinen täydellisyyden tavoittelija löytää. Kaavakin tähän oli ihan oma, muokattu parista valmiista paidasta. Alan olla jo aika hyvä siinäkin hommassa. Tämä oli ihan mukava projekti.
Sitten esittelyvuorossa hämähäkki, hiiri ja hiili. Pojalta ei vielä ärrä oikein luonnistu, vaikka tänään autossa tuumasikin:
"Mä osaan sanoa tosi hyvin ällän!"
kun puhuttiin, että minulla oli pienenä ärrävika, enkä vieläkään osaa sanoa sitä aivan kunnolla. Mutta mikäpä mustalle hiirelle sopisi paremmin nimeksi kuin hiili. Nämä on tullut tehtyä jo ajat sitten. Ohjeet samasta kirjasta kuin ennenkin.
Sitten taas yksi ikuisuusprojekti saatuna valmiiksi. Nuken vaippoja, kankaina ihan oikeat kestovaippamateriaalit bambujoustofrotee ja pul.
Muutama muu odottaa vielä viimeistelyjä ja sitten pääsisi taas suunnittelemaan ihan uusia juttuja. Nyt kuitenkin katsomaan Lostia. Käytettiin telkkaria yökylässä huoltoliikkeessa, kun raukka oli kyllästynyt tapahtumaköyhään elämäänsä ja lakkasi toimimasta. Täytyyhän telkkareidenkin saada vähän vaihtelua välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti