Prinsessoja

Nämä kaksi prinsessamekkoa olen tehnyt jo aika päiviä sitten. Tuohon aikkaan poikakin halusi olla kaunis prinsessa. Nyt hän haluaa olla vain pieni koira. Vaaleanpunainen on jo käynyt useaan otteeseen pesussakin. Kättöön ne on tehty ja hyvä, että kelpasivat. Nämä olivat myös ne meidän ensimmäisest prinsessamekot. Kummasti ne ovat lisääntyneet.

Tämän prinsessa mekon tein ystäväni lapselle syntymäpäivälahjaksi. Se on kutakuinkin samanlainen kuin tuo toinenkin vaaleanpunainen. Helmakangas ei vain enää riittänyt hihoihin. Mekko on lähetetty postissa ja vastaanotettu. On se hyvä, että muissakin perheissä on näitä kruunupäisiä lapsia.

Projekti ylimääräiset kankaat nukenvaatteiksi etenee hitaasti. Pahoin pelkään, että ylimääräiset tilkut lisääntyvät ennen kuin saan vanhat ommeltua. Onpahan ainakin jotain tullut tehtyä. Näitä taas kolme kappaletta, yksi oman prinsessan nukkevauvalle kaksi muuta lahjoitetaan taas serkuille.

Rummun pärinää

Poika löysi kaappien kätköistä Nintendo GameCuben bongorummut ja täytyihän niitä päästä testaamaan, kun tyttö oli kotiutunut kerhosta. Donkey Konga pelikoneeseen ja lapset rummuttamaan. Poika takoi rumpuja sydämensä kyllyydestä oikein voimalla. Tyttö rummutteli rauhallisempaan tahtiin ja tanssikin musiikin rytmissä hienosti.

Tätä olisi joskus taas hauska pelata itsekin. Lapsilta vain ei taida saada vuoroa, enkä tiedä millä tuon talouden toisen aikuisen houkuttelisi pelikaveriksi. Iltaisinkaan ei tätä oikein voi pelata, koska musiikkipeleissä se musiikin kuuleminen on aika oleellista, vaikkei rytmitajua juuri olisikaan. Ehkä kuulokkeilla. Tai ehkä sitten joskus kymmenen vuoden päästä.

Oli kyllä hauskaa katsella lasten ilmeitä heidän pelatessa. Täytyypä vaikka harkita ensi sunnuntaille perheen pelipäivää. Sääkin näyttää taas suosivan sisällä oloa, kun kaunis aurinkoinen kevätsää muuttui lumimyräkäksi.

Legginsejä ompeluharjoituksena

Ensi alkuun nämä tytölle tekemäni legginsit näyttivät tältä. Kokonaan valkoiset ja suurinpiirtein siististi ommellut. Vyötärö kaipaisi edelleen kuminauhaa, mutta muodostin ongelman noista lahkeista. Löydettyäni kadoksissa olleen purkuraudan, purin lahkeiden ompeleet ja sitten huomasinkin miettiväni, ettämitä näille tekisi.

Vanhasta paidasta löytyi kivat ja hyväkuntoiset resorit, jotka päätin ratkoa irti ja ommella punttien jatkoksi. Jotta valkoiset housut saisivat edes vähän eloa, innostuin aplikoimaan kukat polviin. Lisähuomautuksena mainittakoon, etä loistavat aplikointi-ideat kannattaa saada ennen kuin ompelee kankaan housuiksi. Oli aavistuksen haastavaa ommella noita kukkasia polviin jo ommelluissa housuissa. Mielestäni noista kuitenkin tuli oikein kivan näköiset ja tyttären mielestä ne on hienot. Ompelujälkeä ei kuitenkaan kannata liian läheltä tarkastella.

Näiden legginsien lisäksi projektista "Ompele ylimääräiset tilkut nukenvaatteiksi" syntyi kolme kappaletta nuken legginsejä. Yhdet sai tyttö pitää omalle nukelleen ja toiset lahjoitettiin tytön kaksivuotiaalle serkulle. Kolmannetkin nukenhousut varmaan päätyvät serkkujen leikkeihin. Katsotaan nyt, koska ne eivät ompelujäljeltään olleet aivan priimat.

Muuten yllä mainittu projekti ei olekaan edistynyt huomattavasti. Miten noita kankaita kertyykin noin kamalasti  nurkkiin ja mitä niistä tekisi?

Herneitä nenässä

Tai oikeammin rypäleitä. Ei kuvannollisesti vaan ihan kirjaimellisesti. Poika tuli itkien valittamaan. Sain selville, että nenä oli ongelmana ja hetken tutkimisen jälkeen, että nenään oli työnnetty jotain. Kysymys olikin, että mitä nenään oli työnnetty. Lopulta Poika sai sanottua, että nenässä on tikku ja vielä vähän asiaa tutkimalla selvisi, että tikku liittyi jotenkin viinirypäleisiin.

Pikaisella vilkaisulla näinkin nenässä jotain, joka kuitenkin ehti kadota etsiessäni pinsetit. Taskulamppua ei löytynytkään. Ei muuta kuin pikainen soitto neuvolaan ja Poika rattikelkan kyytiin. On se hyvä, että kerrankin sattuu ja tapahtuu virka-aikaan. Autolla meidän pihasta ei ihan heti olisikaan päässyt. Neuvolassa neuvolantäti kurkkaa nenään lampulla ja lopulta ystävällinen lääkärisetä poistaa vierasesineen melko helposti ja nopeasti. Poika huutaa kuin syötävä ja minä pidän sitä kaikin voimin paikallaan. Sitten väsynyt Poika nukahtaa siskonsa viereen sohvalle.

Mitä siellä nenässä sitten oli? Melkein neljäsosa rypälettä. Kai siinä vähän oli sitä tikkuakin jäljellä. Loppuun vielä muutama muukin kuva sisaruksista sovussa tai ainakin melkein sovussa.

Lunta

On se silti yhä kaunista, vaikka sitä alkaakin olla hieman liikaa. Lunta nimittäin ja jopa minulle liikaa, vaikka kaikki suhteellisuuden tajuni katoaakin, kun kyse on pipareista ja lumesta. Sitä ei vain enää tiedä minne sitä laittaisi. Se kauneus katoaa näiden käytännön ongelmien taakse. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka paljon sitä on katolla.

Etupihalle uppoaa nivusia myöten lumeen. Ei ole paljoa tullut kahlailtua lintulaudalle katsomaan tipujen eväitä. Näissä kuvissakin sitä lunta näyttää olevan paljon, mutta silti tuntuu, ettei se todellinen määrä näy kunnolla kuitenkaan. Lumivallit alkavat olla niin korkeita, ettei minun voimilla lunta enää niiden päälle nostella, mutta ei sitä lunta saa oikein minnekään muuallekaan. 

Porttia on turha enää yrittää sulkea ennen kevättä. Ei siis tule pidettyä koiria pihalla. Toisaalta eivät ne tuossa lumessa paljoa pystyisi tekemään, uppoaisivat vain hankeen ja tahtoisivat takaisin sisälle.

Tämän pikku mökin katolta on lumet tiputettu jo kertaalleen. Ennemmin kuitenkin tälläinen talvi, jossa kunnolla pakkasta ja kerrankin riittävästi lunta, kuin sitten sitä ainaista loskaa, pimeyttä ja räntää sekä satunnaisia pakkasia, jotka muuttavat tiet peilikirkkaaksi jääksi. Välillä kuitenkin ajatus hiipii jo kevääseen ja siihen kun tämä kaikki sulaa. Voi sitä kevät purojen, loskan ja ravan määrää. Millä kaiken saa koskaan kuivaksi?

Carcassonne

Tämä peli on viime aikoina ollut syy, miksi emme pääse ajoissa nukkumaan ja heräämme väsyneinä. Peli ei sinänsä kestä kovin kauaa, mutta jos sen aloittaa vasta puoli kahdeltatoista, on varmasti vasta puolen yön jälkeen nukkumassa. Peli on todella hauska, helppo ja koukuttava. Olemme pelanneet melkein joka ilta viime viikkojen aikana.

Kuvassa näkyvän pelin taisin minä voittaa niukasti, mutta eilen kärsin murskatappion.

Viimeisimmät virkkaukset

Edellisten virkkausten seuraksi on valmistunut nämä neljä kaverusta, Prinsessakissa, Jaakko-kissa, Prinsessamustekala ja Pupunen. Pupunen ei jostain syystä onnistunut aivan toisten tasoisesti. Jaakko-kissan housut ja mustekalan kruunut on tehty ilman ohjetta, muiden ohjeet löytyvät edelleen Vicki Trenchin kirjasta Supersöpötmaskotit. Prinsessa nimesi poikakissan Jaakoksi ja mielestäni se oli oikein hyvä nimi.

Ja mainittakoon nyt vielä, jos se ei mistään muusta ole tullut selville, että neiti neljävuotias elää hyvin vahvasti prinsessa vaihetta. Äiti ei aina niin jaksaisi.

Nyt työn alla on tiikeriraitasukat.