On se silti yhä kaunista, vaikka sitä alkaakin olla hieman liikaa. Lunta nimittäin ja jopa minulle liikaa, vaikka kaikki suhteellisuuden tajuni katoaakin, kun kyse on pipareista ja lumesta. Sitä ei vain enää tiedä minne sitä laittaisi. Se kauneus katoaa näiden käytännön ongelmien taakse. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka paljon sitä on katolla.
Etupihalle uppoaa nivusia myöten lumeen. Ei ole paljoa tullut kahlailtua lintulaudalle katsomaan tipujen eväitä. Näissä kuvissakin sitä lunta näyttää olevan paljon, mutta silti tuntuu, ettei se todellinen määrä näy kunnolla kuitenkaan. Lumivallit alkavat olla niin korkeita, ettei minun voimilla lunta enää niiden päälle nostella, mutta ei sitä lunta saa oikein minnekään muuallekaan.
Porttia on turha enää yrittää sulkea ennen kevättä. Ei siis tule pidettyä koiria pihalla. Toisaalta eivät ne tuossa lumessa paljoa pystyisi tekemään, uppoaisivat vain hankeen ja tahtoisivat takaisin sisälle.
Tämän pikku mökin katolta on lumet tiputettu jo kertaalleen. Ennemmin kuitenkin tälläinen talvi, jossa kunnolla pakkasta ja kerrankin riittävästi lunta, kuin sitten sitä ainaista loskaa, pimeyttä ja räntää sekä satunnaisia pakkasia, jotka muuttavat tiet peilikirkkaaksi jääksi. Välillä kuitenkin ajatus hiipii jo kevääseen ja siihen kun tämä kaikki sulaa. Voi sitä kevät purojen, loskan ja ravan määrää. Millä kaiken saa koskaan kuivaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti