Tytölle tein pilvitunikan samalla kaavalla kuin aikaisemmin tekemäni hevostunikan. Tämä onnistui ihan kivasti, vaikka kaula-aukkoa mietinkin pitäisikö se tehdä uusiksi. Ehkä se menee noinkin, vaikka vähän tiukka onkin. Malli väsähti pipokuvauksissa, joten tästä en saanut kuvia kenenkään päällä. Itselleni tai miehelle en viitsinyt sitä pukea.
Siskon tytölle tein syntymäpäivälahjaksi perhoslegginsit perhospipon kaveriksi. Näidenkin tekemisessä oli omat ongelmansa. Minun ompelemiseni ja onnistumiseni tuntuu aina olevan kauhean tappelun ja väännön takana. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja huolin kyllä nä mä omalle tytölleni, jos ei siskon tytölle kelpaa. Vaikka luulen kyllä että kelpaa. Ensin en olisi millään jaksanut tehdä aplikaatioita. Se tuntui kauhealta ylimääräiseltä säätämiseltä, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen, että sekin säätäminen tuli tehtyä. Näistä tuli oikein raikkaat ja persoonalliset.
Pojallekin sain vihdoin valmiiksi aikoja sitten aloittamani punaiset joustofroteeleggarit. Kankaana sama kuin hevostunikassa. Tuntui tykkäävän niistä jalassa, vaikkei parempaa kuvaa antanutkaan ottaa. Tai hyvähän tuokin on. Tyttö tykkää enimmäkseen poseerata, poika ei yleensä pyydettäessä suostu edes pukemaan vaatteita saati olemaan kuvassa.
Osa samaan aikaa vaiheissa väsätyistä odottaa vielä ompelua. Kaikesta vääntämisestä ja vaikeuksista huolimatta, alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että ehkä minä osaankin. Ainakin vähän. Ja tekiessä oppii lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti