Kaikki alkoi siitä, että tuli kevät ja huomasin etteivät korvaparkani sietäneet enää vähäistäkään kylmyyttä ja tarvitsisin kevätpipon. Näppäränä ihmisenä päätin ommella sellaisen, kun sopivia kankaitakin tuntui löytyvän. Piposta tulikin ihan käyttökelpoinen, mutta ei se aivan onnistunut. Lisäksi lapset halusivat omansa. Ei siis auttanut muu kuin mennä kangaskauppaan pipokangasta ostamaan.
Oman piponi tein samalla mallilla. Kuvassa se vain on paremmassa päässä. Tämä onnistui jo yli odotusten. Kiitos
tässä blogissa olleelle ohjeelle, vaikka ohjeenkin kanssa jouduin pähkäilemään, kun pieni pääni ei vain voinut käsittää. Selvisi se lopulta, kun väänsin sen itselleni rautalangasta. Tytön pipo on samalla mallilla, kangas vain eri ja kuvana kukka. Tein sitten siskon lapsillekin omansa, isommalla kuvana tähti ja pienemmällä perhonen.
Pojan pipoon muutinkin sitten kaavaa hiukan. Poikakun piti ennen oman piponsa valmistumista päässään ikivanhaa, sysihirveää hiippalakkista talvipipoa, jossa kuitenkin oli jotain pojan luonteelle ominaista. Tämä pipo tietenkin koiran kuvalla, kuinkas muuten. Sivukuvassa näkyy myssyn muoto, joka onnistui aika hyvin, vaikka mallia saakin ehkä vielä hioa. Myssy voisi olla hieman pidempi ja alaosaa saisi ehkä muokata lyhyemmäksi. Hyvä tuo on noinkin. Kuvissa vain hieman rytyssä, koska poika ei antanut asetella myssyään.
Näiden hattujen tekemisessä oli todellista tekemisen iloa ja etenkin sitä onnistumisen iloa. Käyttäjätkin rakastavat omiaan, toivottavasti siskonkin lapset pitävät omistaan ja hatut ovat sopivat. Yksi hattu vielä odottaa tekemistä, koska minulla ei ollut keltaista kangasta aplikaatioon. Tai oikeastaan kaksi. Taidan itsellenikin tehdä tuollaisen vaalenapunaisen raidallisen. Hattujen teko oli oikeastaan niin kivaa, että jos haluatte itsellenne voin jossakin vaiheessa koittaa väsätä, jos laitatte päänympäryksiä sekä väri että kuvatoiveita tulemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti