Suojasää

Suojasään voimin viimeisteltiin joka vuotinen liukumäki. Tänä vuonna se on entistä hienompi. Siinä on kaksi mutkaa ja vauhtia riittää, pyöröliukurilla ainakin. Lämmenneiden ilmojen myötä vilukissa poikakin viihtyy paremmin pihalla. Hän ei ole suuremmin talviurheilun ystävä. Seuraavassa kuvassa näkyvä mailakaan ei ole maila, vaan pojan omien sanojen mukaan kilpi, jonka tulkitsin kirveeksi. Hyvin se sillä yritti pilkkoa mäen kappaleiksi.

Tyttö viihtyy paremmin mäessä ja kaipaisi luistelemaan ja hiihtämäänkin. Laiska äiti ei vain saa aikaiseksi viedä. Luistelusta en itse niin välitäkään, mutta hiihdosta pidin. Nyt sain papan vanhat suksetkin, että voisi hyvin lähteä ladulle. Monot on vain turhan isot, mutta kai niilläkin pärjää kunnes jostain löytää sopivat. Nuo kun eivät ole mitkään modernit uudet siteet, joihin voi ostaa monot kuin monot kaupasta.

 Suojasäiden myötä tehtiin myös näitä perinteisiä lumiveistoksia. Tällä kertaa lapset halusivat Yoshin Super Mario peleistä. On kai tuossa ötökässä hieman samaa näköä. Istuin osa jäi vain liian kapeaksi ja Yoshin häntä katkesi saman tien. Se korjattiin, mutta pää koki myöhemmin saman kohtalon. Lapset sitä ihan hyvin paikkailivat. Yoshi taitaa nyt lopputalveksi jäädä hieman pieni päisemmäksi.