Päivä 14: Suosikkikirjani suosikkikirjailijaltani

Tämän päivän kirja ei ole varmaan mikään yllätys. Taru sormusten herrasta. Luin sen ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. Minä vain tiesin, että minun tarvisee lukea se. Saattaa olla, että Narnia-kirjojen lopussa oli mainittu Hobitti ja Taru Sormusten herrasta ja olin sieltä saanut sen päähäni. Minä vain tiesin, että minun on luettava se.

Muistan lukeneeni sitä koulutunneilla ja olleeni tavattoman närkästynyt niillä tunneilla, joilla en voinut lukea. Kun luokka laitettiin pimeäksi ja katsottiin jotain videota. Muistan millaisen vaikutuksen kirja teki. Se vei minut kokonaan, eikä paluuta ole ollut.

Hobitin luin tietenkin ennen Tarua sormusten herrasta ja pidin tietysti siitäkin. Sen olen lukenut melkein yhtä monta kertaa kuin Tarun sormusten herrastakin. Silmarillionin olen mielestäni lukenut vain kerran. Kuudennella se jäi kesken. Se oli silloin liian vaikeatajuinen minulle. Tarkoituksena olisi lukea se piakoin uudestaan. Olen lukenut myös Tolkienin lastenkirjoja sekä kuoleman jälkeen julkaistuja teoksia. Lastenkirjat ovat hauskoja ja osin tyystin erilaisia. Hurinin lapsistakin pidin, se oli huikea, mutta Taru Sormusten herrasta etsii vielä vertaistaan.