Päivä 20: Suosikki rakkausromaanini

Rakkausromaanit eivät ole minun juttuni. Minusta rakkauden pitää olla sellaista kuin Victor Hugon kirjassa Pariisin Notre Dame, jossa lähes kaikki kuolevat lopussa ja nekin jotka eivät kuole ovat vähintään jonkin asteisia sekopäitä. Mutta Pariisin Notre Damea ei ehkä kuitenkaan lasketa rakkausromaaniksi.

L.M.Montgomeryn Sininen linna sen sijaan varmaan lasketaan tähän genreen kuuluvaksi. Sen lukemisesta on kauan, mutta jotenkin se painui mieleen. Olinhan toki lukenut Annat ja etenkin Runotytöt jo ennen sitä. Pidin Sinisen linnan huumorista ja päähenkilöstä, johon ainakin silloisen minäni oli suhteellisen helppo samastua. Juonikin oli varsin hauska, en tiedä kuinka tyypillinen, koska luen niin vähän tämän tyypin kirjoja.

Sininen linna on uudestaan lukulistalla. Kunhan saan aikaiseksi.