Tässä ovat Liru ja Fauni. Kaksi, jotka eivät koskaan tähän maailmaan saapuneet, vaan jäivät Unien sillalle, paikkaan, josta unelmat ja toiveet tulevat ja jonne ne palaavat. Muuta minulla ei ole kuin näihin kuviin kiteytyvät mielikuvat siitä mitä odotin. Liru meni kesken viikolla 7+2, jolloin minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan ja leikattiin seuraavana aamuna. Siitä on hieman yli neljä kuukautta. Fauni viikolla 4+3, vaikka epäilivätkin sen olleen viikkoa tai kahta pidemmällä, päivystysvastaanoton kautta sairaalaan. Vain kuukausi sitten.
Onneksi olin Faunia odottaessa edellisenä lauantaina herännyt vahvaan tarpeeseen testata. Sain sentään odottaa muutaman päivän. Molemmat olivat kohdunulkoisia raskauksia. Lirun jäljiltä poistettiin vasen munatorvikin, Faunista oikean puoleinen sentään säästyi ja pieni, vaikkakin epätodennäköinen, mahdollisuus uudelle raskaudelle annettiin. Jos tulen vielä raskaaksi, minulla on ollut yhtä monta raskautta kuin äidilläni. Se on ajatuksena aika hurja, enkä moista olisi
koskaan uskonut.
Olen yhä surullinen, vaikka en enää aktiivisesti surekaan. Toisinaan suru riipaisee yhä suuresti. Yleensä silloin, kun on onnellisimmillaan. Tuntuu yhtä aikaa äärettömän onnelliselta ja pohjattoman surulliselta.
Elämä kuitenkin jatkuu, eikä minunkaan tarvitse jäädä täysin vaille vauvan tuoksua. Sukuun on syntynyt pieni tyttö, jonka näen viimeistään jouluaattona. Lirun ja Faunin tapaan Unien sillalla, paikassa todellisuuksien välillä.
Tässä ovat Liru ja Fauni. Kaksi, jotka eivät koskaan tähän maailmaan saapuneet, vaan jäivät Unien sillalle, paikkaan, josta unelmat ja toiveet tulevat ja jonne ne palaavat. Muuta minulla ei ole kuin näihin kuviin kiteytyvät mielikuvat siitä mitä odotin. Liru meni kesken viikolla 7+2, jolloin minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan ja leikattiin seuraavana aamuna. Siitä on hieman yli neljä kuukautta. Fauni viikolla 4+3, vaikka epäilivätkin sen olleen viikkoa tai kahta pidemmällä, päivystysvastaanoton kautta sairaalaan. Vain kuukausi sitten.
Onneksi olin Faunia odottaessa edellisenä lauantaina herännyt vahvaan tarpeeseen testata. Sain sentään odottaa muutaman päivän. Molemmat olivat kohdunulkoisia raskauksia. Lirun jäljiltä poistettiin vasen munatorvikin, Faunista oikean puoleinen sentään säästyi ja pieni, vaikkakin epätodennäköinen, mahdollisuus uudelle raskaudelle annettiin. Jos tulen vielä raskaaksi, minulla on ollut yhtä monta raskautta kuin äidilläni. Se on ajatuksena aika hurja, enkä moista olisi koskaan uskonut.
Olen yhä surullinen, vaikka en enää aktiivisesti surekaan. Toisinaan suru riipaisee yhä suuresti. Yleensä silloin, kun on onnellisimmillaan. Tuntuu yhtä aikaa äärettömän onnelliselta ja pohjattoman surulliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti