Valoa pimeään ja paukkupakkasia

Meillä on nyt jouluvalot. Paikoillaan ne ovat olleet jo jonkin aikaa, mikä on sinänsä ihme, koska yleensä tässä vaiheessa vuotta pohdimme asiaa ja huomaamme pohtivamme asiaa vielä sittenkin, kun päivä pitenee ja pimeä vähenee. Ja valon tarve. Etupihalle miehen vielä pitäisi laittaa yksi valosarja ja sitten pimeys olisi voitettu. Tosin luulen, että se jää hyväksi aikomukseksi ja pimeys voitetaan muilla keinoin sitä ennen. Ehkä ensi vuonna sitten.

Minä pidän noista jääpuikkovaloista. Ne sopivat hyvin hyytäviin pakkasiin, mutta ovat ajankohtaiset myös silloin kun räystäät valuvat ja on oikeitakin puikkoja tarjolla. Niiden pois ottamisella ei siis ole kiirettä.

Lapsilla on oma jouluvalonsa. Poika rakastaa junia, joten tuo sopii hyvin lastenhuoneeseen. Harmi vain, että se on yövaloksi liian kirkas, kun nuo muutenkin nukkuvat huonosti.

Nyt meillä on ulkolämpömittarikin. Mies totesi ilmeisesti sellaisen ostamisen helpommaksi kuin kadoksissa olevan sääaseman asentamisen. Minä en ole edes niin varma, että se olisi enää toiminutkaan. Nyt on sitten hyvä seurata paukkupakkasia mittaria tarkkailemalla.

On muuten blogin päivittäinen nykyään hankalaa. Konekin täytyi käynnistää kahdesti ja selain kaatui ainakin kolmesti. Valitettavasti en ole tainnut tänä vuonna olla niin kiltisti, että saisin uuden ja paremman koneen joululahjaksi. Ehkä ensi vuonna sitten.