Työtön kotiäiti ompelee

Toisina päivinä ompelu rauhoittaa. Toisina taas ei kannattaisi edes aloittaa, vaan pysyä visusti peiton alla ja lukea kirjaa. Harmi vain, että täällä asuu kaksi, jotka eivät mokomaa hyvällä katsoisi, vaan keksisivät vähintään jotain syitä, jotka pakottaisivat peiton alta nousemaan, enkä usko, että tuo kolmaskaan sitä kovin hyvällä katselisi, vaikka itsenäisesti osaakin toimia. Sain minä jotain sentään tänään valmiiksikin, sen lisäksi että murskasin yhden kaksoisneulan ja yhden trikooneulan. Kaksoisneulalla ommellessa kannattaa ennen ompelua varmistaa, että tikki on säädetty suoralle ompeleelle ja trikooneulalla ei kannata huristaa vetoketjunpäältä.

Valmiiksi tuli kaksi huppuhaalaria, samanlaisia kuin luurankohaalari ja pilvihaalari, tällä kertaa vain ohuemmasta kankaasta. Kai tuo ohutkin kangas tuossa toimiii, vaikka tytön haalarista epäilenkin pääseekö se koskaan käyttöön asti. Tuo kun on hivenen värirajoitteinen. Pojalla haalari varmaan pääsee käyttöön. Tänään kumpikaan ei suostunut sovittamaan. Täytyy vaihtaa kuvat sitten kun mallit on yhteistyökykyisemmällä tuulella. Sainhan minä sitten valmiiksi myös miehelle t-paidan, jonka tein lähinnä saumurointiharjoituksena. Siitä ei ole kuvaa, vaikka ihan kivasti se onnistuikin. Kaula-aukko kenkkuili, enkä sitä saanut niin hyväksi kuin olisin halunnut. Kuvatkin tulevat edelleen vinottain, joten päätin ladata ne Photobucketista siihen saakka, että jaksan paneutua ongelmaan syvällisemmin.

Olen minä sitten tehnyt muutakin. Leipominen rauhoittaa aina, mutta sitä ei kauhean äkäisenä jaksa tehdä. Ja leivosten syöminen nyt ainakin vie huonolta tuulelta pahimman terän. Lisäksi olen siivonnut. Ei meillä vieläkään ole siistiä äitini standardien mukaan, mutta kyllä tämä jo enemmän ihmisasumusta muistuttaa. Nyt pitää vain kaikille asujille takoa tiettyjä sääntöjä päähän, että täällä edes jonkinasteiset ihmisasumuksen standardit pysyisivät. Työttömänä olisi ihan mukavaa, kunhan vain sitä rahaa tulisi jostain.


Muutenkin olen miettinyt sitä, mitä osaan ja haluan. Jollain tasolla käsityöyrittäminen kiinnostaisi - ainakin pienimuotoisesti. Olisi kiva ommella jotain toisillekin. Minulla on lisäksi muutamia hyviä ideoitakin. Sitä en sitten tiedäkään, haluaisiko kukaan maksaa mitään minun ompeluksistani. Mielestäni jos se onnistuu minulta, siihen pystyy kuka vain ja miksi kukaan sellaisesta maksaisi, jonka osaisi tehdä itsekin. En minä ainakaan. Enkä minä itseäni pidä edes kovin taitavana ompelijana - keskitasoa.

Olen myös miettinyt tätä blogia ja mihin suuntaan sitä haluaisin viedä. Toisaalta se on ihan hyvä näinkin. Kuvien laatuun pitäisi panostaa ja hieman ulkoasuunkin. Mietin kuitenkin, ketä varten tätä pidän ja mitä haluan täällä tuoda esille. Nythän tämä täyttyy lähinnä näistä minun askarruksistani. Tiedä sitten kiinnostavatko ne ketään tai mikään muukaan sisältö, mitä saattaisin keksiä. Time will tell.