Tyttö täyttää viisi vuotta ja viime viikonloppuna leivoimme perinteikkäät (jo toisena vuonna peräkkäin siis) syntymäpäiväpiparit. Ensin tietenkin on tiskattava muotit ja koska innokkaita tiskaajia löytyi kaksin kappalein, niin mikäs siinä. Ainakin kädet tuli pestyä samalla kunnolla.
Itse leipominen sujui parhaiten, kun minä en yrittänytkään tehdä mitään omaa, vaan tyydyin kaulimaan lapsille taikinoita ja siirtämään valmiita pipareita leivinpaperille. Tämä metodi otetaan käyttöön virallisia joulpipareitakin valmistettaessa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat ison taikinan leipoa. Äiti vain alkoi olla vähän väsynyt.
Lapsen syntymäpäivät saavat ainakin äidin tuntemaan itsensä vanhaksi. Kyseessä ei ole niinkään se ikä, vaan kaikki se työ ja järjestely, joka vaaditaan, jotta syntymäpäiväjuhlat onnistuvat. Kauhea vaiva muutaman tunnin takia. Tänä vuonna kutsuttiin hieman kerhokavereitakin. Tyttö odottaa jo malttamattomana.
Tämän verran tehtiin pipareita. Minusta määrä näyttää vähältä, mutta lapsena meillä tehtiinkin tämä satsi kolminkertaisena. Kyllä. Meillä pidetään pipareista. Se on se paras jouluherkku - voittaa suklaatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti