Vaatteita nukkevauvalle

 Saumuri siinä käytössä, jota varten se on hankittukin - ainakin jos mummulta kysyttäisiin. Eli ensimmäisenä ompeluksena nukenvaatteita. Ei tyttö kauheasti nukeilla leiki, mutta johonkin noita tilkkuja on hyödynnettävä. Kuvassa on valkoinen fleesehuppari tytön Vilma-vauvalle. Nappeina pienet norsunapit ja edessä koristeena vaaleanpunainen rusetti. Hupun reunan, hupparin helman ja hihansuut huolittelin vain saumuroimalla. Helppoa ja yksinkertaista ja samalla oppii hyvin ompelutekniikoita.

Nukelle tuli tehtyä hamekin. Helma, hihansuut ja kaula-aukko huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Helma onnistui ihan kivasti. Kaula-aukko ja hihansuut venähtivät hieman. Ne pitäisi ommella ennen kappaleiden yhteen ompelua niin onnistuisi paremmin. Kankaana on trikoo vanhasta rikkinäisestä hupparista, jota en jaksanut alkaa korjaamaan.

 Nuken paita samasta kankaasta kuin hamekin. Tämä oli kiva paita malli ja onnistui hyvin. Huolimatta paidan tiukkuudesta tyttö saa puettua sen itse nuken päälle. Trikoo on sen verran venyvää. Kaula-aukossa ja hihansuissa huolitteluna vain saumuritikki, helmassa  hyödynsin paidan vanhaa saumaa sellaisenaan.

Sitten vielä kahdet raidalliset housut nukkevauvalle joustofroteesta. Näistä toiset periaatteessa voisi lahjoittaa poiskin, ei kai näitä niin monia samanlaisia tarvita. Muutenkin yllätyin, kun värirajoitteinen tyttöni kelpuutti nämäkin nukelleen. Näissä vyötärö ja lahkeen suut on huoliteltu ompelukoneella. Yleensä en jaksa heti vaihtaa konetta yhdellä ommeltuani, mutta nyt ajattelin tehdä heti valmista.

Kun täällä esittelee vain valmiita töitä, saattaa tulla vaikutelma, että valmista tulee hirvittävän nopsaan. Se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Tiettyjä työvaiheita jää kokonaan esittelemättä. Tapanani on ensin leikata lukuisia erilaisia projekteja. En jotenkin osaa vain keskittyä yhteen ja ompelua ei voi aloittaa tosiaan ennen kuin ompeluksia on leikattuna vähintään 5-10. Sitten ompelen kerralla. Yleensä vielä jaksottelen ompelukset niin, että vältyn turhalta lankojen vaihtelulta. Olen siis peruslaiska. Lopuksi viimeistelen kaikki kerralla. Blogissa jää esittelemättä sotkuinen työpöytä, joka täyttyy keskeneräisistä töistä ja niiden kaavoista, jotka jostain syystä eivät mene kansioonsa itsestään, sekä se, kuinka kauan eri ompelukset saattavat odottaa leikattuina sitä sopivaa hetkeä tai inspiraatiota.